Isäntämaatukisopimus Naton kanssa

Maanantai 13.4.2015 klo 0:50 - VT Arjo Suonperä


Kokoomus ja  rkp puuhasivat 4.9.2014 Englannissa  allekirjoituksen NATO:n ja Suomen väliseen yhteisymmärrysmuistioon(MOU) ja Naton valmisteleman isäntämaatukimuistioon Eduskuntamme ohittaen. Yllättävällä operaatiolla pyrittiin aikaansaamaan pääministeri Stubbin amerikkalaisille lupaama Suomen Nato-jäsenyys, edes tynkämuodossa.  Toisin kuin valtamedialle annetussa vähäisessä tiedotuksessa asiasta on annettu ymmärtää, näissä muistioissa ei todettu, että Naton joukot voisivat tulla Suomeen ja perustaa tänne tukikohtia vain silloin, jos Suomi sitä pyytää.  Nato-joukkoja ei muistioissa kielletty tuomasta tullessaan ydinaseitakaan. Muistioiden osiksi otettiin samat Naton käyttämät ”yleiset sopimusehdot” isäntämaassa toimimisesta, kuin Naton muissakin jäsen- ja liittolaismaissa.

Suomen armeijan komentajan nimissä allekirjoitettuja muistioita luetaan sekä niissä käytetyllä englannin kielellä että suomeksi käännettynä paremminkin niin, että Naton Euroopan joukkojen komentaja päättää, milloin Nato-operaatio tai harjoitus Suomessa alkaa ja loppuu ja Suomen armeija ja viranomaiset ovat tuona aikana tämän Natokenraalin komennossa. Lisäksi muistiot ilman budjettipäätöksiä sitoisivat  Suomen verovaroin maksamaan tänne tuotavien Naton sotajoukkojen terveydenhoitokustannukset, elanto- ja eräät muut ylläpitokustannukset, jotka voisivat harjoitusten pituudesta ja miesmäärästä riippuen nousta miljooniin euroihin operaatiokertaa kohden. Nato-joukoille on asiakirjoilla pyritty antamaan syytesuoja ja vastuuvapaus täällä olonsa ajalta, johon räikeään oikeusjärjestelmästä poikkeamiseen ei yksittäisillä ministereillä ja hallituksella ole ollut toimivaltaa.

Amerikkalaisten sekä venäläisten silmissä kyseisiä muistiopöytäkirjoja pidetään sopimuksina kiinteästä sotilasyhteistyöstä, vaikka niiden salamyhkäinen ja poikkeava syntytapa ja käytetyt sanamuodot viittaavat sopimusta epämääräisempään ja vähemmän sitovampaan yhteisymmärrykseen. Kun niiden teon jälkeen tiivistyvillä harjoitus- ja muilla toimilla pyritään luomaan arkipäiväistyvä käytäntö Naton ja Suomen sotilasyhteistyölle, tätä kokonaisuutta pyrittäneen jatkossa valtamediassa nimittämään Suomen ja Naton sotilasliittosopimukseksi, vaikkei sitä valtiosopimuksena katsottaisi tehdyksikään.

Suomen tulee kiireesti selkeyttää sen kansainvälisen aseman radikaalisti muuttamaan pyrkinyt tämä muistiokokonaisuus isäntämaatukiasiakirjoineen ja todeta, ettei Nato voi päättää, koska se tulee tänne operoimaan tai harjoittelemaan, eikä Nato saa tuoda tänne ydinaseita enempää maalle, ilmaan kuin merellekään. Lisäksi tulee todeta, ettei Suomi ole tuolla tavoin voinut sitoutua maksamaan Natojoukkojen kustannuksia eikä sitoutua antamaan Natojoukoille vastuuvapautta ja syytesuojaa täällä olonsa ajaksi.

Suomen tulee säätää laki, jolla kielletään ydinaseiden tuonti maahamme.

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön sisältö on Suomen ja Ruotsin oikeistohallitusten toimesta muuttunut Nato-jäsenyyteen johtavaksi sillaksi, jolla tarkoituksena on viedä pohjoismaat kokonaisuutena Naton jäseniksi. Tästä muutoksesta johtuen Suomen etu ei ole olla mukana sellaisessa yhteistyössä. Suomen tulee aktiivisesti pyrkiä luomaan Natolle vaihtoehtoinen turvallisuuspoliittinen linjansa, jossa sopimuksella tavoitellaan Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän sekä ETYJ:n kesken aseellisen uhan alentamista. Siinä pyrittäisiin myös siihen, etteivät nämä maat salli alueellaan vieraita sotajoukkoja, vaan mitoittavat omat armeijansa riittäviksi täyttämään sopimusvelvoitteet asevelvollisuusarmeijaansa nojautuen.

Avainsanat: MOU, Isäntämaatukisopimus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini