logo-01.png17.4.2014

Myllypuron eläkeläiset

EU-vaalipaneeli

 

 

Varatuomari Arjo Suonperä

 

Miksi Ei – EU:lle tunnus?

Euroopan Unionista suurimmalla osalla ihmisistä on väärät käsitykset. EU ei ole valtio eikä sillä ole yleistä toimivaltaa päättää kaikista asioista jäsenvaltioittensa osalta. Se on alun perin sodan hävinneen saksalaisten teollisuus - ja kauppakapitalistien projekti, jolla nämä amerikkalaisten pankkien ja poliitikkojen tuella pääsivät taas mukaan kansainvälisille markkinoille. Varsinainen toimivalta eli oikeus antaa jäsenvaltioita sitovia direktiivejä ja päätöksiä, rajoittuu vapaaseen kilpailuun perustuvan markkinatalouden edistämistä tarkoittaneisiin kysymyksiin pääomien, tuotteiden, palvelusten ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta jäsenmaissa eli ns. sisämarkkinoilla ilman tulleja ja muita jäsenvaltioitten näille vapauksille asettamia rajoituksia.  Samalla EU sitä julistamatta toimii myös ammattiyhdistysliikettä vastaan, koska senkin keskeinen toiminta suuntautuu noiden vapauksien rajoittamiseen.

EU:n aiemmissa perussopimuksissa ja erityisesti viimeisessä eli Lissabonin sopimuksessa on toki lueteltu paljon erilaisia ulottuvuuksia ja kauniita tavoitteita, mutta niiden osalta EU:lla ei ole sitovaa toimivaltaa, vaan sen sijaan valta sanoilla

ja julistuksilla vaikuttaa jäsenmaihinsa, jotta ne vapaaehtoisesti menettelisivät EU:n elinten hyväksymällä tavalla.

Luonnollisesti viimeksi mainittuun taivutteluun liittyy poliittinen vaikutusvalta, joka EU:lla on jäsenvaltioihinsa

ja joka merkitykseltään vaihtelee jäsenmaista toiseen.

Suomen jäsenyyttä on puolusteltu sillä, että se on halpa pääsymaksu tullittomasti ja ilman valtioitten

esteitä EU:n sisämarkkinoille. Tämä merkitys on Suomen osalta hiipunut, kun Suomen vientiteollisuus on

rapistunut ja Suomen tuonti EU-alueelta on jo 4 vuotta ollut vientiä suurempaa. Näin Suomen kokonaishyötyä

ei enää ole tällä saralla ollut.

EU:n luonne on muuttunut. Sen johto ei ole kiinnostunut jäsenvaltioittensa ongelmista, vaan esiintyy kuin

suurvaltavaltion johto ja askartelee EU:n ulkopuolisten kriisien ja asioitten kimpussa.

EU ei koskaan ole ollut mikään rauhanprojekti, vaikka EU:n puolustajat sellaista usein väittävät,

kun muutakaan viikunanlehteä ei löydy kalliille ja tehottomalle vapaamatkustajayhdistykselle

eli EU:lle, joka alun perin piti perustaa poliittis-kaupalliseksi sotilasliitoksi. Ei ole EU:n ansiota,

etteivät sen jäsenmaat ole hyökänneet runsaan 60 vuoden aikana toistensa kimppuun.

Ne eivät olisi sitä tehneet EU:sta huolimatta, kun riittäviä voimia ja intressejä on puuttunut.

Sen sijaan EU on osallistunut tai antanut jäsenmaittensa osallistua Jugoslavian hajotussotiin,

terrorisminvastaiseen jatkuvaan sotaan toisinajattelijoita vastaan, Irakin sotaan,

Afganistanin sotaan, Libyan sotaan, Syyrian sotaan. Nyt EU on yhä syvemmällä mukana

Ukrainan vallankaappauksessa ja selkkauksissa ja uhkaa vetää jäsenmaansa sotaa käyviksi

valtioiksi, jos Ukrainasta alkaa suursota Euroopassa. Suomen olisi syytä erota EU:sta,

ennen kuin se vetää meidät mukaan Ukrainan sotaan ja Venäjän vastaiseen kunnon

kauppasotaan, joka ruineeraa Suomen kaupan Venäjän kanssa aiheuttaen Suomeen paljon

lisää työttömyyttä.

EU:n ainoa perusarvo vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous on jäsenyysaikana

keskeisesti lisännyt Suomen työttömyyttä ja sosiaalikuluja, kun lisääntynyt kilpailu on

lopettanut Suomesta kasapäin työpaikkoja tai niitä on kilpailun vuoksi siirretty ulkomaille.

Työvoiman ja palvelusten ja pääomien liikkumisvapaus on halvaannuttanut suomalaisen

ay-liikkeen ja tulopolitiikan ja heikentänyt työehtosopimusten merkitystä.

EU-jäsenyys jatkaisi työttömyyden kasvukehitystä vuodesta toiseen.

 

EU jäsenyys, joka pakkopaitana on kirjattu perustuslakiimmekin, merkitsee eräänlaista

ideologista tuplalukkoa Suomen talous- ja muulle politiikalle. Kun meillä jo ilman EU:takin

enemmistö puolueista ja hallituspuolueet varsinkin kannattavat kapitalismia, niin EU jäsenyys

tämän lisäksi velvoittaa näin tekemään ja muodostaa siten tukevan poliittisen selkänojan

ja viikunanlehden kaikelle Suomessa harjoitetulle markkinaehtoiselle politiikalle.

Kokoomusvetoinen hallitus on keksinyt uuden termin kestävyysvaje, jonka turvin julkisen vallan

roolia pyritään kapitalismin periaatteitten mukaisesti supistamaan ja siirtämään yksityistämällä,

tilaaja-tuottajamallilla, tai toimintoja lopettamalla, voitontekomahdollisuuksia yksityisille yrittäjille. 

Uskomus siihen, että yritysmaailma vapaan kilpailun myötä tuo työtä ja hoitaa asiat julkista valtaa

tehokkaammin ja edullisemmin ja tuo jatkuvaa kasvua, josta voidaan kustantaa lisääntyvät

julkisenkin vallan menot, ei kuitenkaan ole pitänyt paikkaansa.

Sillä varjolla maan hallitus kuitenkin kehysbudjetissaan on esittänyt valtion palvelujen ja

menojen leikkaamista ja verojen korotuksia kansalaisille ensi vuonna 1,5 miljardia ja

suunnitellut vastaavia kovennuksia jatkettavan seuraavina vuosina 2-3 miljardin vuosivauhtia.

Raadollisessa kapitalismissaan istuva hallitus ja sen edeltäjät ovat laiminlyöneet perustaa

julkisen vallan toimesta ja omistukseen uutta korvaavaa tuotantoa tai palveluja tai muuta

toimintaa, joka olisi tuonut merkittävästi uusia pysyviä työpaikkoja ja julkiselle vallalle tuloja

aiempien hiipuvien verotulojen tilalle.

Säästöjä ei lainkaan ole haettu EU-jäsenyyden suunnalta, vaikka jo

vuotuiset  Suomen bruttojäsenmaksut ovat  1,8 – 2,1 miljardia, arvonlisäveron ja

ulkotullien siirrot EU:lle noin 0,5 miljardia/v, eli enemmänkin kuin toteutettavaksi aiottu

leikkaustaso vuodessa. Jos Suomi eroaisi EU:sta, se hoitaisi tarpeettomiksi nämä suunnitellut l

eikkaukset ja veronkorotukset ja puhuttu kestävyysvajekin katoaisi.

Lisäksi on muistettava, että EU-jäsenyydestä aiheutuu Suomelle miljardien vuotuiset

välilliset menot virkamiesten palkkojen ja matkakulujen, käännöstöiden,

valmiusjoukko-osaston ylläpidon ja toiminnan, julkisen vallan hankintojen

kilpailuttamisen yms. osalta.

Maksaakseen EU-jäsenyyden maksuja ja kuluja

Suomi ottaa vuosittain satoja miljoonia euroja korollista lainaa ja EU:n pankkikriisin

hoitoon lataa miljoonia toisensa jälkeen ja antaa takauksia, jotta EU:n finanssikapitalistit

saavat sijoituksensa eteläisten köyhien jäsenmaitten maksukyvyttömistä

sijoituskohteista ei vain pelastettua, vaan myös muuttumaan voitollisiksi arvopapereiksi.

EU-jäsenyys on Suomelle liian kallista eikä vastineeksi anna oikeastaan enää mitään.

Suomi on ilman EU:takin Euroopassa ja noudattaa muutenkin paljon puhuttuja

eurooppalaisia arvoja ja kapitalismikin meillä on jo ihan kotikutoisena.