Sieppaa4.JPG015.jpgViisi kunnallispolitiikkaan vaikuttavaa kysymystä

 

1. Kuntapalveluitten rahoitus on keskeisesti kiinni siitä, miten paljon kunnat

saavat valtion veroista, koska kunnallisveroäyriä ei voi paljon korottaa, eikä lakimääräisistä

palveluista

luopua ja muutenkin kuntalaiset haluavat niiden lisäksi muutakin vastiketta veroilleen. Valtion

on jaettava veropottia ennemmin kunnille kuntapalveluitten hoitamiseen, kuin EU:lle ulko-

maisten pankkien tai toisten jäsenvaltioitten velkojen korvaamiseen tai USA:n tai Nato:n

armeijoiden menoihin osallistumiseen asejärjestelmäuudistusten tai harjoitusten tahi muun

aseyhteistyön varjolla.

Kuntien on ryhdyttävä harjoittamaan tuloja kunnille tuottavaa liike- ja muuta toimintaa valtion

tuen lisäämisen lisäksi. Miksi ideologisista syistä tuloa tuottavat toiminnat pitäisi jättää vain

yksityisyrittäjille?

 

2. Työttömyyden torjuntaa ja työttömyydestä kunnille aiheutuvia sosiaalimenoja ja toisaalta

verotulojen supistumista ei pystytä hoitamaan luottamalla yksityissektorin haluun ja kykyyn

luoda uusia kestäviä työpaikkoja.Kuntien ja valtion on itse ryhdyttävä voimakkaasti

perustamaan uutta työpaikkoja luovaa liike- ja muuta toimintaa, kuten energiahuoltoa

ja tuotantoa, terveys- ja kuntoutuspalveluja, liikennepalveluja,

vapaa-ajan harrastepalveluja jne.

 

3.  Kuntapalvelujen yksityistäminen ei ratkaise kuntien palvelutuotannon ja sen

kustannusten ongelmia. Yksityissektorin tavoitteena on voiton saaminen,

ei välttämättä palvelujen jatkuvuus,

kehittäminen, saatavuus, yhteensopivuus tai laatu. Kun kunnilla kuitenkin on

palvelujen joko lakimääräinen tai poliittinen järjestämisvelvoite, kunta ei voi luottaa

siihen, että yksityissektorilta

aina olisi ostettavissa edulliseen hintaan palveluita.

Kunnan on sen vuoksi ylläpidettävä myös omaa vastaavaa palveluaan tai ainkin

valmiutta nopeasti sellaisen aikaansaamiseen. Palvelujen

uudelleen luominen kunnan omaksi tuotannoksi on aikaa vievää ja kallista. 

Kunnan oman tuotannon ylläpito yksityistettyjen palveluitten rinnalla taas johtaa siihen,

että kustannukset tuplaantuvat, kun ensin ostetaan kalliisti yksityinen palvelu ja sen lisäksi

ylläpidetään omaa vastaavaa palvelutuotantoa. 

Kilpailuttaminen ja sen valvonta, arvonlisäverotus sekä oikeussuojakeinojen käyttö ja vahingonkorvaus-

vastuu palvelujen saannista lisäävät merkittävästi kuntien kustannuksia. 

Yksityistäminen myös helposti rapauttaa kunnan oman

palvelutuotannon ja jättää sille hoidettaviksi vain hankalat ja voittoa tuottamattomat palvelut.

Yksityisyrittäjä ei välttämättä maksa kunnalle veroja lainkaan, sen sijaan omat kunnan työntekijät

maksaisivat.

 

4. Kuntien rahoitukseen olennaisesti vaikuttavan valtion tuen ja verotulojen jaon päättävät yleensä

juuri samat puolueet, jotka kunnissakin ovat johtavia puolueita. Valtion budjettipolitiikka on

aina keskeisesti samalla kunnallispolitiikkaa.

 

5. Kuntalaisilla ei ole käytettävissään nopeita, edullisia ja tehokkaita oikeussuoja- tai muita

keinoja kuntaa, valtiota tai näitten virkamiehiä vastaan, jos kuntalainen ei

saa hänelle kuuluvia palveluja tai hänelle asetetaan velvoitteita tai maksuja tahi rasitteita

enemmän kuin hänelle kuuluu. Mahdollinen oikaisu astuu voimaa usein niin myöhään, ettei

ole enää todellista merkitystä. 

Vielä huonommaksi, kalliimmaksi ja enemmän aikaa vieväksi kuntalaisen kannalta tilanne on

muuttunut yksityistetyissä kuntapalveluissa.

Todistustaakan jako tai paremminkin sen puute julkista valtaa vastaa ajettavissa vahingonkorvaus tms.

asioissa on omiaan mahdollistamaan syrjinnältä tai omavaltaiselta menettelyltä

näyttävän viranomaistoiminnan. Kuntalaisen oikeuksiinsa pääsyä tulisi voimakkaasti

kehittää.