0283.jpgEU:n palveludirektiivi uhkaa työllisyyttä ja työehtosopimuksia.

7.5.2010

 

Komission viime loppukeväisen käsittelyn jäljiltä direktiiviehdotus

pitää edelleen sisällään ne lukuisat perustavaa laatua olevat uhkakuvat

suomalaisille työehtosopimuksille ja niihin perustuvalle

vähimmäistyöehtojärjestelmälle, kuin parlamentin ns. kompromissikin.

Parlamentin kompromissiakin komissio on huonontanut,

mm. hämärtämällä direktiivin perusteluissa julkisten,

yleishyödyllisten ja toisaalta kaupallisten palveluiden välistä rajaa.

Se, ettei alkuperämaaperiaatteella alkuperäisten ehdotusten mukaan

avoimesti syrjäytetä suomalaista työoikeutta ja työehtosopimuksia

tai että joitain aloja ja ns. yleishyödyllisiä ja vastikkeettomia palveluja

jätetään direktiivin ulkopuolelle, ei ole mikään työväenliikkeen torjuntavoitto.

Sillä:

-         suomalaisella ammattiyhdistysliikkeellä ei ole käytännössä

toimivia keinoja valvoa ja puuttua ulkomaisten palvelujen

tuottajien toimintaan jos ne rikkovat suomalaisia työehtosopimuksia;

-    oikeuden saatavuus ulkomaisiin työnantajiin nähden on

olennaisesti suurempi ongelma kuin kotimaisiin nähden,

ts. oikeuden hankkiminen on niin kallista ja vaikeaa ja hidasta,

että siihen ei juuri edes ryhdytä. Oikeudenkäynnit ulkomailla ja

vieraalla kielellä ovat nekin olennaisesti vaikeampi, epävarmempi

ja kalliimpi juttu, kuin täällä Suomessa.

-         keskustapuoluevetoinen maan hallitus innoissaan kannattaa

palveludirektiiviä, vieläpä sen soveltamisalan laajentamistakin ja

työaikadirektiivinkin huononnusesitystä, (työväenliikkeen

suursaavutus 40-tuntinen työviikko romutetaan mahdollistamalla

paluu 48-tuntiseen työviikkoon) ja ajaa WTO-neuvotteluissa

GATS-sopimuksen laajentamista koskemaan suurta osaa julkisia

palveluja.  Näin keskustapuolue pääsee ikään kuin mutkan kautta

jatkamaan kuuluisaa työreformiaan ja heikentämään suomalaisen

ay-liikkeen vaikutusvaltaa, kun maahan saa jatkossa tulla lisää

työnantajatoimintaa, joka avoimesti rikkoo suomalaisia

työehtosopimuksia ja näin heikentää ammattiyhdistysliikkeen

merkitystä ja sitoo sen käsiä työsopimustasoiseen

edunvalvontakamppailuun ilman työehtosopimusten selkänojaa;

-         suomalainen työlainsäädäntö, esimerkiksi työsopimuslain

2 luvun 7 §:n 3 momentti, ja erityisesti kilpailulainsäädäntö

yhdessä EU-jäsenyydestä johtuvan Rooman sopimuksen eli

EU:n perustamissopimuksen 14 artiklan 2 kohdan kanssa

todennäköisesti johtavat siihen, ettei toisen EU-maan

työnantajaliiton jäsentyönantajan

toimintaan työehtosopimusten suhteen voida edes puuttua

tai sitä valvoa ja suomalaisen työtuomioistuimen ratkaisu

1995:40 huomioiden on erittäin suuri riski, että

työehtosopimus useimmiten häviää kilpailuvapauden

periaatteelle, jos asiaa riidellään tuomioistuimessa;

-         puuttuu edelleen sitova EU-tasoinen normi, joka velvoittaisi

ulkomaisen palvelutyönantajan täällä noudattamaan suomalaisia

työehtosopimuksia ja niiden kaikkia määräyksiä;

-         komissio on parlamentin ns. kompromissiin nähden vain

terävöittänyt kilpailuvapauden periaatteen noudattamisvelvoitetta,

kun komission nykyisessä esityksessä jäsenvaltiot joutuvat

raportoimaan ja perustelemaan komissiolle, miksi jäsenvaltiossa

pidetään voimassa jotain säännöstä, jonka voidaan epäillä rajoittavan

vapaata kilpailua.

Keskeisin kysymys koko asiassa on siinä, että työehtojen

polkumyynti ja suomalaisten työehtosopimusten rikkominen

helpottuu radikaalisti kahdesta syystä:

1.     EU:n jäsenyydestä ja Rooman sopimuksesta johtuva palvelujen

vapaa liikkuvuus syrjäyttää ulkomaisten työnantajien toiminnan

tieltä niiden operointia Suomessa ulkomaisia palveluja rajoittavat ja

”syrjivät” kansalliset monenlaiset sääntelyt, jotka paljon

tehokkaammin kuin suomalaisen työoikeuden säännökset, ovat

estäneet tällaisia työnantajia tulemaan Suomeen rikkomaan

suomalaisia työehtosopimuksia. Palveludirektiivi tässä enää

konkretisoi ja panee täytäntöön sen, että EU:iin liittyessään Suomi

on luopunut puolustamasta kansalaistensa työehtoja, suomalaista

tulopoliittista  neuvottelujärjestelmää ja suomalaisia

työehtosopimuksia tänne tulevia tai täällä operoivia

ulkomaisia työnantajia vastaan;

2.     julistukset, ettei palveludirektiivin kompromississa puututa

suomalaisen työoikeuden periaatteisiin ja säännöksiin, eivät

käytännössä auta paljoakaan, koska suomalaiselta ay-liikkeeltä

puuttuvat suomalaisessa työoikeudessa toimivat säännöt ja aseet,

joilla suomalaisia työehtosopimuksia  ja niitten antamaa

turvaa voitaisiin puolustaa.

EU:n komissio jatkaa palveludirektiivin aukkojen paikkaamista palvelujen

laajemman liikkumisvapauden toteuttamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluja

koskevalla harmonisointihankkeella. Se mitätöi toteutuessaan sen, että

sosiaali- ja terveyspalvelut suurelta osin jäivät palveludirektiivin ulkopuolelle.