NATO-vallankaappaus Suomessa

 Puhe ja keskustelutilaisuus Espoossa Matinkylän Pirtillä 11.11.201024062_375010110417_660040417_3875257_7703229_a.jpg

 Varatuomari Arjo Suonperä: NATO  -  vallankaappauksen mekanismit Suomessa.

 

Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa avasi Natolle houkuttelevat mahdollisuudet laajentua

itään ja luoda Venäjää vastaan sen länsirajalle välitön saartorengas.

Melkein kaikki entiset Varsovan liiton Venäjän naapurit liitettiin NATO:n jäseniksi

tai ainakin kumppaneiksi. Liittymistä edelsivät useissa näissä maissa eri värien mukaan nimetyt

vallankumoukset, jotka olivat ulkoapäin johdettuja ja joilla entisiin Neuvostoliiton liittolaisiin

istutettiin NATO-henkiset kapitalismin nimiin vannovat vallanpitäjät. Kun nämä uudet vallanpitäjät

eivät vallanvaihdon ensi huuman haihduttua itsekään kuvitelleet, että heidän oma oikeistolainen

politiikkansa riittäisi pysyttämään heidät vallassa, he tarvitsivat yhtä kipeästi NATO:n armeijaa

tuekseen ja EU:n sekä USA:n rahaa avukseen, kuin toisaalta NATO tarvitsi heitä.

Vaikka Nato-henkisten vallankaappausten konsepti oli näillä alueilla samanlainen,

onnistuttiin joissakin maissa kaappaus suorittamaan enemmän demokratiaan eli vaaleihin verhottuna,

kuin toisissa maissa.

 

Venäjän länsirajalta NATO:lta puuttuu saartorenkaasta kuitenkin vielä pitkä pala maarajaa, kun Suomi

ei ole NATO-maa eikä muutoinkaan poliittisesti riittävän luotettava, vaikka kapitalismin nimiin vannookin

ja vaikka sen itsenäisyys ja riippumattomuus pitkälti on saatu sidottua NATO-perheen politiikkasisaren

EU:n holhoukseen. Ei siis ihme, että Suomea pyritään ulkoapäinkin liittämään NATO:n jäseneksi.

 

Neuvostoliiton hajotessa saatiin sosialistinen järjestelmä itä-Euroopasta lyötyä, mutta se ei suinkaan

riittänyt NATO:lle ja sen johtavalle voimalle USA:n suurpääomalle. USA:n suurpääoma jatkaa

imperiuminsa luomista, oli sitten vastassa sosialismi tai kansalliset kapitalistit. Tätä USA:n kapitalistien

 solidaarisuuden puutetta eivät Euroopan kansalliset kapitalistit tunnu ymmärtävän.

Kun toisaalta USA:n omalla kotikentällä ja takapihalla monessa mielessä palaa ja vanha demagogia ja

propaganda ei aina enää riitä, se toisaalta heikentää NATO:n  voimaa, mutta lisää intoa ja suorastaan

pakottaa uusiin valloituksiin entisten vekselien maksamiseksikin, jotta korttitalo ei sortuisi lamaan ja

maksuvaikeuksiin.

Uusi siirtomaa-ajattelu on vahvasti voimissaan.

 

Suomen yleistä mielipidettä on pitkään muokattu median kautta NATO-myönteiseksi. On valehdeltu

NATO:n tavoitteista ja luonteesta ja luotu kuvaa, kuinka

liittyminen olisi itsestäänselvyys ja vain vähäinen askel, oikeastaan vain tosiasioitten tunnustamista.

Pakinoitsijatkin yrittävät mediassa julistaa, kuinka Suomen tulisi liittyä Natoon, jottei jäisi jälkijoukkoihin

ja liittyisi peräti vasta Venäjän jälkeen.

 

Toisaalta aina vaalien alla kaikki muut puolueet kommunisteja lukuun ottamatta ovat halunneet vaieta

NATO:sta puhumisen, koska ymmärrettävästi hyökkäyssotaan varustautuneen ja köyhdytettyä uraania

naisten ja lasten niskaan kylväneen NATO:n julkinen kannattaminen ei Suomessa vielä vaikuta hyvältä

vaaliteemalta. Varsinkaan kun se lisäisi veronmaksajien taakkaa huomattavasti.

 

Suomessa Natoon liittymiselle onkin valittu pitkäjänteinen median toteuttama mielipidemuokkaus ja

sammutettujen lyhtyjen taktiikka, jolla tässä tarkoitan sitä, että mikäli se puolue tai ne puolueet, jotka

viimeisen päälle haluavat NATO:n jäseneksi, saavat riittävän vahvan aseman, ne päättävät Suomen

liittämisestä Natoon sen kummemmin kansalaisilta kysymättä.

 

Vaikka monessa Suomen oikeistopuolueessa ja jopa sdp:ssä on NATO:n kannattajia, on maassa kuitenkin

yksi suuri puolue, jonka eräs tärkein tavoite on NATO:on liittyminen.

Tämä puolue on kokoomus.

 

Miksi kokoomus haluaa viedä Suomen NATO:on ja sillä rikkoa hyvät naapuruussuhteet Venäjään, lisätä

näin veronmaksajien verotaakkaa ja houkutella monenlaisia terroristeja maahan ja pilata Suomen hyvän

imagon maailmalla. Aivan samasta syystä kuin entisten Varsovan liiton maitten uudet NATO-hallituksetkin

olivat valmiita tällaiset vastaavat riskit ottamaan.  Kokoomuksessa uskotaan, että NATO-jäsenyys tukee

pitkään kokoomuksen säilymistä vallan kahvassa ja estää tai vaimentaa suomalaisten vaaleissa

odotettavissa olevaa siirtymistä äänestämään kokoomuksen asemesta toisenlaisia puolueita

tyytymättöminä oikeistolaiseen tavallisen ihmisen ja keskiluokan kurjistamispolitiikkaan, jota

kokoomus tulisi kuitenkin jatkamaan. Monet ikävät ja kalliit päätökset voidaan selittää sillä, että

jäsenyys NATO:ssa ja EU:ssa pakottaa Suomen ne tekemään. Paitsi median ja puheen tasolla

NATO:sta tulevaa tukea liittymisen jälkeen kokoomus odottaa saavansa palkintona myös taloudellista

tukea myöhemmissä vaaleissa, koska kulissidemokratia on kallista touhua.

 

Obaman todella paha vaalitappio USA:ssa jo näin lyhyen hallintokauden jälkeen on Suomessakin

osoituksena siitä, ettei pelkällä valheellisella mediakuvalla välttämättä pitkälti kannatus säily, jos

reaalipolitiikka osoittaa miehen aivan toisenlaiseksi. Selkokielellä sanottuna amerikkalainen työväki

ja keskiluokka huomasivat varsin pian, ettei Obama ollutkaan sellainen vaalilupausten mainostama

työväen ja vähäväkisten liberaali ystävä, vaan suurpääoman etuja toteuttava lupausten syöjä. Niinpä

työväki ja keskiluokka, joka oli äänestänyt Obaman presidentiksi, jätti äänestämättä hänen puoluettaan.

Samaa ilmiötä Suomessa nyt pelkää kokoomus, joka jo pitkään on mainostanut valheellisesti itseään

työväenpuolueena ja kaikkea hyvää kannattavana yleispuolueena. Jos kokoomus nyt ehtii saada tulevissa

eduskuntavaaleissa suurimman puolueen aseman reilulla marginaalilla, se uskaltaa yrittää liittää Suomen

Nato:on saadakseen siitä itselleen USA:n suurpääoman ja Naton:n taholta jonkinlaisen hovihankkijan ja

luottamusaseman. Hankkeen toteutuksessa kokoomus luottaa siihen, että isoimmalle puolueelle

 löytyy useita muita hallituskipeitä tai poliittiseen nurkkaan ajautumista pelkääviä apupuolueita.

 

Politiikkatavoissaan kokoomus on jo pitkään apinoinut USA:n ja Euroopan johtavia oikeistopuolueita

kokeilemalla, miten aiemmasta vallankäytöstä poikkeavat,  pelottavat toimintatavat toimivat Suomessa.

Tästä esimerkkinä mainittakoon tulopoliittisen neuvottelujärjestelmän romuttaminen ja ay-liikkeen

jättäminen sivuraiteelle maan päätöksenteossa. Näissä kokeiluissa onnistuminen tai ainakin pahojen

vastaiskujen välttäminen on ollut omiaan rohkaisemaan saman shokkihoitopolitiikan käyttämistä yhä

suurempien kysymysten suhteen, kuten NATO-jäsenyyden.

 

Vallankahvassa pysymiseksi kokoomus haluaa syrjäyttää siltä paikalta nyt keskustapuolueen, kun sdp:n

syrjäytys onnistui jo aiemmin. Tässä kepun syrjäytysoperaatiossa tukea tulee myös NATO:n suunnalta,

koska NATO:ssa pidetään kokoomusta liittymisasiassa kepua luotettavampana. Kepun pitkä

kanssakäymisen historia Neuvostoliiton suuntaan arveluttaa NATO:ssa.  Kepuhenkinen kenraalikuntakin

halutaan vaihtoon.

 

NATO:on liittymisasia palvelee myös kokoomuksen hanketta yksityistää tai ulkoistaa Suomen

puolustusvoimat ja muuttaa sen tehtävät. Jos puolustusvoimat saadaan muutettua pienemmäksi

palkka-armeijaksi ja se liitettyä NATO:n osaksi tai sille alisteiseksi, on helpompaa muuttaa myös

armeijan tehtävät ja rooli Suomen puolustamisesta isojen eri puolilla maailmaa olevien kapitalistien

yritysten ja raaka-ainevarantojen puolustajaksi ja turvaajaksi. Suomen armeija ja sen tehtävät

kutistuisivat vain suuryritysten tuotantolaitosten, varastojen ja raaka-ainealueiden vartiointi- ja

puolustamistehtäviin ja kapitalisteja vastaan nousevien alipalkattujen työläisten, terroristien tms.

nitistämiseen ja valvomiseen eri puolilla maailmaa.

 

Kokoomuksen mielestä yleistä asevelvollisuutta ei enää tarvita armeijan aiemmin suorittaman

mielipidemuokkauksenkaan vuoksi, koska siitä huolehtii tehokkaammin oikeiston käsissä oleva media.

 

Kaikkea oikeiston kanssa kilpailevan viestinnän mahdollisuuksia on tehokkaasti rajoitettu tekemällä

massaviestinnän perillemeno maksulliseksi. Jos oppositiolla ei ole kasapäin rahaa, se ei käytännössä

 saa viestiään massamuotoisesti ihmisten saataville. Demokratia on kuihdutettu setelivetoiseksi.

 

Siirtymävaiheessa kuitenkin kantona kaskessa NATO:lla ovat isot kansalliset, sinänsä kapitalismissa

olevat valtiot, kuten Venäjä, Intia, Kiina, Brasilia ja repaleinen muslimivaltioiden joukko. 

Niiden nujertamiseen ja alistamiseen voidaan vielä tarvita isompiakin armeijoita eli miehiä ja ennen

kaikkea rahaa ja kalustoa. Siirtomaahenkinen Jugoslavian tuhoamissotaretki oli kokeilua tällä tiellä ja

se todennäköisesti rohkaisi jatkamaan valitulla hyökkäyshenkisellä linjalla, jos resurssit riittävät ja

vastarinta on tarpeeksi heikkoa.

 

Eduskuntavaalien äänestäjä on NATO-kysymyksessä siis paljon vartijana. Vain äänestämällä

kommunisteja tai sellaisia puolueita, joissa on selkeä Nato-vastaisuus vakuuttavasti voitolla, voidaan

sammutetuin lyhdyin tehtäväksi suunniteltu NATO-vallankaappaus Suomessa torjua.