0284.jpg0483.jpgEU "ostaa" kannattajia, kun ei saa kannatusta vaaleissa!


EU ei ole valtio, vaan vain jäsenvaltioitten johtajien tekemä sopimus organisaatiosta, jolle on annettu

sisämarkkinoitten ja kilpailuvapauden vahtikoiran rooli.

 

EU ja sitä kannattavien jäsenmaitten poliittinen johto eivät ole saaneet tukea EU:n ihmisvastaiselle politiikalleen

tai edes olemassaololleen demokraattisista vaalituloksista. EU:n osalta ei kansanäänestyksiä  uskalleta

asiakysymyksistä järjestää, kun pelätään kielteisiä tuloksia, kuten EU:n perustuslakisopimus-

äänestyksissä kävi niissä muutamassa maassa, jossa kansanäänestys järjestettiin. EU:n parlamentti

ei ole merkittävä demokraattisen konrollin elin eikä siellä pienemmillä EU-mailla, kuten Suomella, ole

sanavaltaa, vaikka kaikki 13 suomalaista edustajaa olisivat yksimielisiä. Puhe- tai kielitaito ei riitä

korvaamaan puuttuvia vaikutusmahdollisuuksia enempää kuin vaikutushaluttomuuttakaan. Valtavirrassa

oleminen ei merkitse maailmanpolitiikkaan vaikuttamista, vaan pelkkää nöyristelyä ja rähmällään

oloa isojen EU-maitten johtajien ja saksalaisen suurpääoman edessä.

 

Kansan äänen kuulemisen sijaan EU:n varsinaisilla perustajaosakkailla eli Saksan suurpääomalla on ollut

kuitenkin käytössään vanhastaan toinen keino: EU:n jäsenvaltioiltaan keräämistä verovaroista

jaettava tuki. Niinpä EU:n takana oleva suurpääoma on ostanut EU:n kautta saamansa toimintavapauden

EU:n sisämarkkinoilla ja siihen liittyvät verovapaudet maksattamalla 40 % EU:n vuotuisesta budjetista

Ranskan suurmaatalouden harjoittajille ja osin myös muitten jäsenmaitten maataloudelle, jotta

nämä pysyisivät hiljaa ja tyytyisivät sallimaan Saksan teollisuus- ja finanssipääoman

rahastuksen EU:n sisämarkkinoilla ja siihen liittyvän EU:n ammattiyhdistysten ja työehtoso-

pimusten  vastaisen politiikan.

 

Toinen "ostettava" kohde on EU:n suurpääomalla ollut vihreät puolueet, joille on annettu

ympäristöpolitiikan saralla julkisuutta ja sananhelinää ja myös suoranaista tukea ympäristö-

selvityksiin ja jopa joihinkin hankkeisiinkin. Sitä vastaan vihreät puolueet ovat olleet

kuuliaisesti rähmällään EU:n suurpääoman edessä ja sen kanssa yhdessä rintamassa

mm. ammattiyhdistysliikettä vastaan.

 

Kolmas ostettava kohde EU:n budjetin käytössä ovat 40 %:n osuudella uudet köyhät

jäsenmaat tai paremminikin niitten poliittinen johto, joista rakennerahastojen ja vastaavien tukien

avulla on saatu kuuliaisia suurpääoman

käskyläisiä ammattiyhdistysliikettä ja kehittyneimpien EU-maitten kansalaisia vastaan.

 

Suomalaisille ei kuitenkaan jatkossa voi riittää se, että joudumme maksamaan suuria summia

EU:lle käytettäväksi tällaiseen toimintaan, josta suomalaiset eivät kostu mitään. Halvemmalla pääsemme

tukemalla suoraan omaa maatalouttamme.

 

Suomalaisia ei voi innostaa sekään, että niin työlainsäädäntöä kuin monia muitakin oikeuksiamme heikennetään

köyhempien EU-maitten tasolle muka tasa-arvon toteuttamisen nimessä!

 

Ei myöskään riitä se, että muutama tosi rähmällään EU-eliitin edessä ryömivä suomalainen saattaa saada

palkinnoksi hyväpalkkaisen EU-viran. Suomalaiset tarvitsevat hyvinvointivaltion palauttamista

ja uusien työpaikkojen luomista poissiirrettyjen tai lopetettujen tilalle ja kunnon

työehtoja ja eläkkeitä, toimivaa sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa, tasa-arvon käytännön toteuttamista

ja rauhaa sotapolitiikan ja NATO-intoilun sijaan.