031.jpgEuron palkankorotukset-palkanalennuksilla ei työpaikkoja pelasteta vuonna 2009!

 

 

Oikeiston aiemman vaalimenestyksen hurmassa ja demarien pitkään jatkuneen virheellisen tulopolitiikan

synnyttämän passiivisuuden keväänä 2009 monet työnantajat kokeilevat totutella, kuinka paljon työväkeä

saa potkia päähän ja miten paljon se pelkää, kun valtamediassa oikein urakalla pelotellaan globaalilla lamalla

ja pankki- ynnä muilla kriiseillä sekä työpaikkojen menetyksellä.

 

suonper_arjo53.jpgEU:n ajaman rakennemuutoksen siivittämänä moni Suomen työnantaja, jolla siihen on muutoin

voimavaroja, haikailee työpaikkojensa siirtoa työvoiman kannalta halvempiin EU-maihin, kun

pääomien ja tuotteitten, palvelujen ja työvoiman liikkuminen on EU:n alueella vapaata

vero- ynnä muista seuraamuksista. Tähän ulkomaisen halpatyövoiman käyttömahdollisuuteen

ei kuitenkaan tippaakaan vaikuta se, onko tämän vuoden palkanjkorotus 1 euro vai 10 senttiä tunnille,

tai alennetaanko palkkoja. Aina löytyy jostain köyhemmästä maasta halvempaa työvoimaa; eri asia on

osaako se tehdä kunnon tuotteita ja kuinka kauan se on halvempaa tai onko lainkaan, kun kaikki

kustannukset muutosta ynnätään yhteen, mukaan lukien suomalaisten pettämisestä tuleva imagon menetys.

 

Demarijohtoisen Metalliliiton johto oli neuvottelijoina valmis nöyrtymään peräti 10 sentin palkankorotuksiin

tunnille ja pitkäaikaiseen sopimukseen. Työnantajapuoli halusi nöyryyttää lisää, eikä hyväksynyt

tällaistakaan antautumisjulistusta.

 

Mediassa lisätään löylyä julistamalla väitteitä, kuinka monessa paikassa muka neuvoteltaisiin

palkanalennuksista, jotta työpaikat pelastettaisiin. Konkreettisia todisteita palkanalennussopimuksista

ei kuitenkaan ole näkynyt. Yhtään työpaikkaa ei ole ennenkään näytetty palkanalennuksilla pelastetun.

 

Työpaikkojen säilyminen tai ylipäätään työnantajan pystyssä pysyminen ei kuitenkaan asioita

todellisuuden näkövinkkelistä tarkastellen juuri koskaan ole kiinni siitä, onko palkankorotus

tunnille 1 euroa, 10 senttiä vai palkanalennus. Jos työantajan rahat ja luotto ovat finito tai tuotteet

eivät mene kaupaksi pitkään aikaan, ei siinä noin pienillä pelimerkeillä asiaa pelasteta tai toimintaa

pitkitetä, silloinhan kyse todennäköisesti voi usein olla muihin työnantajan velkojiin nähden jonkinlaisesti

konkurssirikoksesta tai sen yrityksestä, jos elinkelvotonta yritystä vedätetään vippaskonsteilla ja lisätään

velkaantumista. Ei Suomen talous ja ihmisten toimeentulo voi perustua niin elinkelvottomiin yrityksiin,

että ne ovat vaarassa kaatua euron palkankorotukseen.

 

Jos kerran jokin yritys on pakosta loppumassa, miksi suostua irtisanomisajanpalkankaan alentamiseen,

jonka kaiken lisäksi saa palkkaturvasta, eikö parempi ole siitäkin näkökulmasta vaatia normaalit

palkankorotukset ja pitää entisistäkin palkka- ja muista ehdoista kiinni. Tässä tilanteessa

vähintäänkin kohtuullinen ja oikeansuuntainen palkkavaatimus onkin sen vuoksi

1 euro tunnille lisää.