007.jpgEU:n häpeäpilkku - maahanmuuttajien työllistyminen ja työehdot

HeTy:n Monikulttuurinen katukeittiötapahtuma 13.5.2009 Helsingissä.

Varatuomari Arjo Suonperä:      

Maahanmuuttajien työllistyminen ja työehdot-   EU:n häpeäpilkku.

EU ei ole valtio, vaan jäsenvaltioitten johtajien tekemä yksityistämissopimus.

Kilpailuvapauden varjolla EU:iin on luotu sisämarkkinat, jotka ovat

kuin yksityinenvaltio jäsenvaltioiden sisällä, jossa yritysten toimintaan

valtiot eivät saa puuttua. 

Kapitalistien perusoikeuksiin EU:ssa kuuluu myös työvoiman vapaa

liikkuvuus EU:n sisällä, jotta kapitalisteilla olisi halpaa työvoimaa saatavilla.

EU:ssa uskotaan ylimääräisen työvoiman nälän pakottamana liikkuvan työn

perässä EU-maasta toiseen ja samalla hillitsevän tehokkaasti kansallisten

ammattiyhdistysliikkeen edunvalvontatoimintaa tarjoutumalla tekemään

työtä halvemmalla kuin jäsenmaan oma työväki ja sen työehtosopimukset.

EU:sta puuttuvat niin yleinen minimipalkkalaki kuin selkeä määräys,

että jokaisessa jäsenmaassa tehtävässä työssä tulisi  tilapäisten tai

pidempiaikaisten maahanmuuttajienkin osalta noudattaa vähintään

kyseisen jäsenmaan työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä.

Sen lisäksi puuttuu tehokas valvonta, ettei työvoiman polkumyyntiä tapahdu.

Maahanmuuttajien työllistyminen on Suomessakin vaikeaa ja se

vaikeutuu koko ajan myös siitä syystä, että EU:n kannattama rakennemuutos,

jossa suositaan teollisuuden ja sen työpaikkojen siirtymistä halvemman

työvoiman EU-maihin tai niiden ulkopuolelle, syö Suomesta työpaikkoja.

EU tai Suomen hallitus eivät ole halunneet luoda julkisen vallan toimesta

sen omia uusia korvaavia työpaikkoja perustamalla tai laajentamalla valtion

tai kuntien palvelu- teollisuus- tai muuta toimintaa, vaan päinvastoin valtion

ja kuntien henkilöstöä on oikeiston ja EU:n vaatimuksesta supistettu.  

Maahanmuuttajien työllistymistä kunnollisiin vakinaisiin työpaikkoihin

ei voida missään nimessä rakentaa sen varaan, että heitä voisi palkata

halvemmalla ja huonommilla työehdoilla kuin suomalaisia.

Peruslähtökohta ja vaatimus maahanmuuttajien työllistämisessä ja

työehdoissa on, että heille tulee maksaa yhtä hyvää palkkaa ja antaa

yhtä hyvät työehdot kuin kantaväestöllekin.

EU:n tasolle on saatava koko EU:a koskeva yleinen

minimipalkkadirektiivi, jonka palkkataso on riittävän korkea, jottei se

itsessään merkitsisi työvoiman polkumyyntiä kantaväestön palkkatasoon

verraten.

Uusien työpaikkojen luominen valtion ja kuntien toimesta on aloitettava

suurimittaisesti heti. Sen rahoittaminen ei saa perustua toisten työläisten

verotuksen kiristämiseen tai palkkatason alentamiseen, vaan suurpääoman

ja sen pääomien liikkumisen verottamiseen ja sääntelyyn, koska yksityinen

pääoma ja suuryritykset eivät ole halunneet kantaa vastuuta sisämarkkinoilla

työpaikkojen riittävästä tarjonnasta ja sitä myöten ihmisten elämisen

perusteista. Jäsenvaltiot eivät voi jatkuvasti sulkea silmiään työttömyydeltä

ja uskotella vapaan kilpailun sisämarkkinoilla hoitavan lisää työpaikkoja

tai edes korvaavia työpaikkoja poistuvien tilalle, kun vuosikymmenet

ovat osoittaneet, ettei kapitalismi tältäkään osin toimi.

Työttömyyden kasvun uhalla ei myöskään kantaväestöllä ole mitään syytä

pidättyä vaatimasta kunnon palkankorotuksia tulevissa palkkaratkaisuissaan. 

Euron palkankorotus tunnille on nyt täysin kohtuullinen ja oikea vaatimus

työnantajien ja metalliliiton demarijohdon neuvotteleman 10 sentin linjan

sijaan. Rakennemuutoksena tapahtuvat työpaikkojen lopettamiset eivät johdu

tämän tasoisista palkankorotuksista, vaan siitä, että EU:n kilpailuvapaudet

ja sisämarkkinat ja suurtyönantajien niiden avulla nauttimat tuet

houkuttelevat siirtelemään tuotantoa sellaisiin maihin EU:ssa tai sen

ulkopuolella, joissa palkkataso on moneen kertaan euron palkankorotusta

työnantajalle edullisempaa.

Jos EU:n perusoikeuksia ei saada muutettua yrityksiä suosivista ihmisten

perusoikeuksien hyväksi, on kysyttävä, miksi Suomi jatkaa veronmaksua

sellaiselle järjestölle, parempi olisi erota EU:sta ja käyttää verorahat itse.