Suonperä Arjo: EU:n keskeiset piirteet. 

3.5.2010

 0052.jpg

Ihmisillä on puutteellinen ja väärä käsitys siitä, mitä EU on ja mitä se tekee. Sen vuoksi vaaleissa 

kuulee esitettävän mitä ihmeellisempiä toiveita, joita EU muka voisi toteuttaa. Näissä toiveissa

unohdetaan,että EU ei ole demokraattinen järjestö, sen ainoa demokratiaan vivahtava elin eli

parlamenttikin on edustavuudeltaan ja vaikutusmahdollisuuksiltaan

niin heikko, ettei se riitä täyttämään sitä ilmeistä demokratiavajetta, joka EU:lla on eikä myöskään

poistamaan EU:n legitimiteettikriisiä.Parlamentin

poliittinen kokoonpano on niin oikeistolainen ja suurpääomaa ymmärtävä, ottaen erityisesti huomioon

uusien jäsenmaitten edustajien ehdoton

rähmälläänolo kapitalistien edessä, että saa vuosikymmeniä virrata vettä Vantaajoessa ennenkuin

parlamentin voimasuhteet voivat tässä suhteessa radikaalisti muuttua

vasemmiston eduksi. Oikeisto-keskusta- tai vihreät puolueet eivät halua tai uskalla puuttua

suurpääoman ja kapitalistien oikeuksiin ja vapauksiin.

 

Kun parlamentin kokoonpano ja muitten EU:n elinten vielä enemmän on näin

suurpääomaa tukeva, ei ole odotettavissa suuria muutoksia

EU:n päätehtävään eli kapitalistien tukemiseen ja näiden vapauttamiseen sisämarkkinoilla suurelta

osin vero- ja yhteiskuntavastuusta.

EU:lla ei  edes ole varoja eikä mahdollisuuksia huolehtia kansallisvaltioitten ihmisten hyvinvoinnista

ja palveluista, eikä se halua huolehtia myöskään näitten työpaikoista tai elintasosta enempää kuin

vaatia jäsenvaltioitaankaan huolehtimaan näistä asioista. Katoavien teollisuustyöpaikkojen sijaan

EU:n tulisi innostaa jäsenvaltioitaan luomaan yhteiskunnallista  tuotantoa, toimintaa ja

palveluja, joka samalla korvaisi EU:n sisäisen rakennemuutoksen hävittämät työpaikat.

EU:n poliittisen kokoonpanon vuoksi ei ole uskottavaa, että se tulevana syksynäkään tulisi

mitenkään merkittävästi

rajoittamaan kapitalistien mahdollisuuksia pelata finanssimarkkinoilla entiseen malliin luomalla erilaisilla

ns. johdannaisilla tms.lisää rahaa ja luottoa ilman vastaavaa työtä tai reaaliomaisuutta eli kansainvälistä

taloutta horjuttavaan hötörahan luomiseen ja

sillä pelaamiseen tai veroparatiiseihin puuttumiseen ei tulevastakaan EU:n parlamentista riittävää poliittista

tahtoa löytyne. Paljon puhetta ja

oikeistolaista sananhelinää kyllä tullaan kuulemaan ja Sarkozyn, Merkelin ym:n julistamia näennäistoimia

tälläkin saralla näkemään.

Suurpääoman EU:n toimintatapahan on tähänkin saakka ollut se, että se takaa suurpääomalle

toimintavapauden sisämarkkinoilla

ja edullisen verokohtelun, poistaa tullit jne. ja jättää ihmisiä koskevat vastuut ja näiden työpaikat, elämisen,

terveyden tms, eli

kaiken, mikä maksaa jäsenvaltioittensa murheeksi. Toki paljon sanallista julistusta EU:sta löytyy näitäkin

asioita sivuavista aiheista.

Kun tilanne EU:n osalta on tällainen, ei ole ihmeellistä, että jäsenvaltioitten kansalaiset eivät ole

innostuneita edes äänestämään

parlamenttivaaleissa, koska ovat huomanneet, ettei EU heidän asioitaan aja. Toisaalta tällainen

passiivisuus auttaa EU:a jatkamaan kapitalistien tukiorganisaationa.

 

EU:n tasa-arvonäkemys on, että entiset oikeudet

hyvinvoinnin, työehtojen tms. osalta tulee tasata alentamalla ne heikoimpien EU-maitten tasalle.

 

EU on aikanaan perustettu helpottamaan suuryritysten nopeita pääoman, työpaikkojen,

tuotannon ja palveluiden siirtymisiä

toisesta EU-maasta toiseen niin, etteivät kansallisvaltiot saa puuttua näihin siirtoihin,

eivätkä verottaa tai kantaa niistä maksuja. Tämä kilpailuvapauden kaapuun puettu

perusluonne ei EU:ssa ole miksikään muuttunut.

 

EU ei ole valtio, vaan yksityinen, sopimuksella perustettu organisaatio,

jolle kansallisvaltiot ovat "yksityistäneet" eräitä tehtäviään ja antaneet sille oikeuden saada

kansallisvaltioilta tietynsuuruista rahoitusta, EU-veroa eli EU:n ns. omaa rahaa

näiden tehtävien hoitoon.

Tehtävät tähtäävät kuitenkin suuryritysten kilpailuvapauden takaamiseen ja sisämarkkinoilla

tapahtuvaan suuryritysten edulliseen verokohteluun, joka

tekee niistä paljolti jäsenvaltioitten ihmisiin verrattuna vapaamatkustajia, jotka eivät osallistu

yhteiskunnan rahoittamiseen maksukykyään ja yhteiskunnalta saamiaan etuja

vastaavalla tavalla. Vanhaan siirtomaatyyliin EU haluaa laajentaa sisämarkkinoitaan hamuamalla

lisää jäsenmaita. Uusien jäsenmaitten parlamenttiedustajilla myös huolehditaan entisen poliittisen

suunnan jatkumisesta EU:ssa.

 

EU:n budjetti kuluu toisaalta Ranskan ja uusien jäsenmaitten suurmaatalouden harjoittajien

poliittisen kannatuksen ostamiseen jakamalla 40 % budjetista erilaisina maataloustukina näille.

Toiset 40 % budjetista kuluu uusien köyhien jäsenmaitten kuuliaisuuden ja poliittisen kannatuksen

ostamiseen jakamalle näille erilaisia rakenne-ym. tukia, jotta ne voivat kohentaa köyhää

infrastruktuuriaan sellaiseen kuntoon,  että suurpääoma voi siirtää niihin maihin tuotantolaitoksiaan

halvemman työvoiman ja uusien markkinoitten toivossa.

 

Koska EU ei ole valtio, siitä eroaminen on helpompaa, kuin itsenäisyystaistelu jonkin valtion osan

erottamiseksi omaksi itsenäiseksi valtiokseen. EU käyttää toimielimistään valtiollista terminologiaa

luodakseen

kuvaa, että se on ikäänkuin valtio, josta eroaminen ei olisi mahdollista.

 

Jos EU:n perusluonnetta

ei saada muutettua, on Suomen syytä erota EU:sta, koska nykyisellään se tuottaa suomalaisille

vain maksajan roolin ja työnantajille ja kapitalisteille ideologisen selkänojan, joka typistää ja

heikentää kansallisvaltioitten mahdollisuuksia huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista ja palveluista.

 

Koska EU on hyvin epädemokraattinen organisaatio, jossa vain sen parlamentti valitaan vaaleilla, on

EU:n perusluónteen muuttaminen hyvin vaikeaa ja edellyttäisi, että parlamentin nykyinen voimakas

oikeistolainen enemmistö saataisiin vaihdettua sellaiseen vasemmistoenemmistöön, joka todella haluaisi

perustavanlaatuiset muutokset tehdä ja muuttaa EU:n suurpääoman tukiorganisaatiosta Euroopan

ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksia ja niiden laajentamista ajavaksi organisaatioksi.

 

Euroonpan unionia tulisi näin ollen radikaalisti uudistaa:                                                                                                        

 

EU:n perusoikeudet ja tehtävät on muutettava:

kilpailuvapautta rajoitettava (pääomien, tuotteiden,palvelusten

vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, ts.että niihin

voidaan ihmisten hyvinvoinnin, terveyden, työllisyyden

verotuksen tms. perusteella puuttua), pääoman, finassipääoma mukaanlukien

verotus on nostettava asiaankuuluvalle tasolle ja toteutettava kapitalistien

yhteiskuntavastuuta,

 

ja toisaalta

 

ihmisten positiivisia perusoikeuksia lisättävä, laajennettava ja parannettava,

hyvinvointivaltiot kansallisesti palautettava tai luotava,

julkisen vallan luotava tuotannollista, palvelu- ym. toimintaa,

joka tuo pysyviä kunnon työpaikkoja kansallisvaltioihin,

parannettava työehtoja, kuten luotava työvoiman

polkumyyntiä estävä minimipalkkajärjestelmä koko EU:lle,

huolehdittava ihmisten terveydestä, koulutuksesta, sivistyksellisistä

ja kulttuurin tarpeista sekä eläkkeistä ja arkipäivän turvallisuudesta,

toisin sanoen kansalliset jäsenvaltiot eivät saa laistaa yhteisistä asioista ja

kansalaisistaan huolehtimista yksityistämällä velvollisuuksiaan EU:lle, joka jättää niistä

huolehtimatta. EU:n on vaadittava jäsenvaltioitaan huolehtimaan edellämainituista tehtävistä,

hyvinvointipalveluista ja kansalaisistaan ja maahanmuuttajista sekä tuettava poliittisesti

jäsenvaltioitaan näiden tavoitteitten saavuttamisessa.

 

EU ei ole valtio, vaan vain jäsenmaitten johtajien sopima

vapaakauppaorganisaatio, jonka tarkoituksenakaan ei nyt ole jäsenmaitten kansalaisista

huolehtiminen. Jos EU:ssa ei perusoikeuksia ja EU:n perustehtäviä

 saada muutettua, on sieltä syytä erota.

 

Maahanmuuttajille on annettava yhtä hyvät palkka- ja muut työehdot, kuin suomalaisillekin.

Tarvitaan myös euromääräinen minimipalkkalaki koko EU:n alueelle.

Tasa-arvon toteuttaminen ei saa tapahtua niin, että suomalaisten palkka- ja työehtoja

huononnetaan sillä verukkeella, että näin voidaan maahanmuuttajia työllistää. Maahanmuuttajien

palkkatason nostamiseen tarvittavat varat on otettava tulonjaon muutoksella suurpääomalta. Se

on Suomessakin saanut oikeistolaistuneen politiikan ansiosta muutettua tulonjakoa pääomatulojen

hyväksi. Jakoa voidaan korjata palauttaen sitä palkkatulojen eduksi, ja hoitaa siinä samalla

maahanmuuttajien tasa-arvoinen kohtelu. 007.jpg

 

Ks myös   www.skp.fi

0083.jpg

 

Globaalikapitalismi on osoittanut kyvyttömyytensä ja haluttomuutensa

ratkaista ihmisten tai ympäristön ongelmia, se on päinvastoin

lisäämässä niitä. Tasa-arvokysymyksiin kapitalismilla ei ole toimivaa 001.jpgratkaisua. 

 

Pelätessään ihmisten vastarinnan kasvua

kapitalistien käskyläiset pyrkivät rakentamaan lisää palkka-armeijoita033.jpg

pitääkseen massat kurissa ja palatakseen siirtomaa-ajan toimintamuotoihin

halvan työvoiman ja raaka-aineiden ja uusien markkinoitten hankkimiseksi.

NATO tai EU:n oma palkka-armeija ei ole suomalaisten kannattama ratkaisu

ongelmiin enempää kuin rakennemuutos, jossa Euroopan teollisuuden annetaan siirtyä

halvan työvoiman perässä EU:n ulkopuolelle tai EU:n köyhempiin maihin.

 

Lue lisää myös SKP:n Uudenmaan piirijärjestön verkkolehdestä, www.uudenmaankommunisti.net