Ikäihmisten rahojen loppumiskierre- onko kaikki omaisuus myytävä

ja kuinka pitkälle sekään riittää.

Ikäihmisille ja muille entisenkaltaisista kuukausituloistaan pienelle eläkkeelle tai 

toimeentulotuelle siirtyvällä on päällään jatkuva uhka ja pelko tulojensa tai varojensa

riittämättömyydesta välttämättömien asumisen, elämisen ja sairastamisen kulujensa

maksamiseen. Hänellä saattaa tuon köyhtymiskierteensä alkaessa olla vielä

omistuksessaan asunto, kesämökki, auto tai jotain muuta pienehköä omaisuutta, ja

silloin yhteiskunta ja kanssaihmiset nostavat esiin vaatimuksen, että tuo ikäihmisen

omaisuus on myytävä ennen yhteiskunnalta saatavaa toimeentulotukea.

Mutta pakkomyynti tulevan elämisen ja sairastamisen rahoittamiseksi johtaa paitsi

omaisuuden arvon romahtamiseen, myös kysymykseen, miten pitkälle silläkään

tavalla voidaan eläminen rahoittaa. Toisaalta on ymmärrettävää, että yhteiskunta

ei voine rahoittaa ikäihmisen loppuelämää jotgta se mahdollistaisi, että tämän perilliset saavat

aikanaan näin säilyneen ikäihmisen omaisuuden perinnökseen.

Ratkaisua voitaisiin hakeaa ensinnäkin takaamalla lainsäädännössä kaikille

yhdeltä luukulta haettava perusturva, jonka suuruuden olisi ylitettävä köyhyysraja,

(SKP:n esitys nyt on ollut turvaksi 1.200,- netto/kk) ja yhteiskunta puolestaan

saisi näin turvattavan omaisuuteen eräänlaisen perintöoikeuden, joka realisoituisi

vasta tuen saajan kuollessa ja sillä olisi ainakin joltain osin etuoikeus

muiden perillisten ja testamentinsaajien edellä. Turvan saajalla säilyisi

omaisuutensa elämänsä loppuun saakka, kuitenkin hänen mahdollisuuksiaan luovuttaa

tällainen omaisuutensa eläessään pitäisi yhteiskunnan hyväksi jollain tavoin rajoittaa.

Lisäksi tähän perusturvaan tulisi synkronoida muu sosiaaliturva, (koska 1.200 euron

perusturva, vaikka siihen otettaisiin indeksisidonnaisuuskin, ei riitä varsinkaanWP_20180429_19_23_25_Rich_LI.jpg

pääkaupunkiseudulla ikäihmisen tai sairastavan kuluihin), ettei

sillä olisi tätä järjestelmää sekoittavat toisenlaiset pelisäännöt.

Lähiperillisten perintöoikeutta voitaisiin turvata säännöillä, jotka takaisivat

jäljelle jäävästä nettoperinnöstä heille jonkin pienemmän osuuden.

Järjestelmä vaatisi myös yhteiskuntaa huolehtimaan, että turvan maksamisen

alkamisen jälkeen, turvan saajan omaisuudesta huolehdittai´siin ja

tarvittaessa hoidettaisiin niin, ettei se tuhoutuisi.