WP_20180429_19_23_25_Rich_LI.jpgHyvinvoinnin menojen rahoitus

Markkinatalouden, yksityistämisen ja kilpailun nimiin vannovat ratsastavat väitteellä,

että ihmisten ja julkisen vallan menoja

on leikattava, koska valtion tulot eivät riitä niiden kattamiseen,

eikä veroja uskalleta nostaa tai veropohjaa laajentaa

esimerkiksi laittamalla pääomatulot verolle kunnallisverotuksessa.

Puhutaan myös, ettei valtio voi ottaa

amerikkalaisten tyyliin aina vain lisää lainaa, rahoittaakseen menojensa lisäykset.

On kuitenkin syytä miettiä, mikä syö Suomessa valtion menoja siinä määrin, että tulot eivät näyttäisi

riittävän menojen maksamiseen pitkällä aikavälillä.

Suurin syypää on käytössä oleva kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä, jonka perusteita on

vaatimus, että valtion tulee pidättyä pääosin kilpailemasta

elinkeinoelämässä tuottavilla aloilla yksityisten kanssa

ja jättää tuottava elinkeinon harjoittaminen ja siinä voittojen hankkiminen ja samalla työpaikkojen 

luominen lähes yksinomaan yksityisten kapitalistien käsiin. Merkittävän osan tulorahoituksestaan 

julkinen valta voisi saada perustamalla kannattavaa ja sille

tuloja tuottavaa tuotanto- ja palvelu- ym. toimintaa.

Mitä järkeä on luovuttaa taloudellinen kenttä tältä osin

yksityisten kapitalistien käsiin, tulivat ne sitten Suomesta

tai yhä useammin ulkomailta.

Toinen merkittävä valtion rahoitusta kaventava tekijä

on perustuslakiimmekin kirjattu jäsenyys EU:ssa.

Josen pelkät vuotuiset bruttojäsenmaksut otettiin huomioon

Suomen budjeteissa monena vuonna

yli 2miljardin euron menoina, joka kirjaus siis vähensi budjetissa käyttöön jääviä tuloja.

Vaikka EU:lta on voitu Suomeenkin saada lähinnä yksityissektorille tukia, ne eivät ole

tulleet valtiolle Suomen budjettiin hyvinvoinnin rahoitukseksi. Lisäksi 

EU:n jäsenyys aiheuttaa valtiolle myös useita muita brutto- ja nettomenoja, jotka vähentävät

tulojen käyttämistä maamme asukkaitten hyvinvointiin ja sen parantamiseen. Esimerkiksi

EU:n kiertävä puheenjohtajuus, kun se silloin tällöin osuus Suomen kohdalle, kuten 2019, 

aiheuttaa ainakin 0,5 miljardin euron ylimääräiset bruttohallintomenot. Niinikään Suomen

lainsäädännön ja hallinnon jatkuva sopeuttaminen

EU:n säännöksiin ja niiden soveltamisen valvonta,

aiheuttavat ylimääräiset miljardimenot, joita ei missään

budjetissa eritellä. Jos Suomi osallistuu

EU:n "armeijan" eli nopean toiminnan joukkoihin varustamalla ja ylläpitämällä siinä

toimivan yksikön, joka on palkka-armeija, ja jonka menoja

ei oteta Suomen oman armeijan menoista,

niin tähänkin saadaan vuodessa kulumaan, jos kaikki

otetaan mukaan, kaiketi miljardin verran.

EU on amerikkalaisten kilttinä käskyläisenä asettanut

Venäjän vastaisessa jo monta vuotta jatkuneessa

kauppasodassa Venäjälle yhä lisääntyviä pakotteita,

jotka estävät sen jäsenmaita, kuten Suomeä käymästä

Venäjän kanssa täysimittaista kauppaa, ja näin Suomelle

aiheutuu miljaridiluokan vientitulojen

menetyksiä ja työttömyyttä, joka taas poikii Suomelle

lisääntyneitä sosiaalimenoja työttömyyden vuoksi.

Kun nyt Englanti on päättänyt erota EU:sta, se nostaa muitten

jäsenmaitten EU-jäsenyyden menoja ja jäsenmaksuja.

EU on maailmanherruusajattelussaan ottanut jäsenikseen suuren

joukon heikosti taloudessaan kehitrtyneitä

maita, joitten mittava tukeminen vuodesta toiseen voi tapahtua

vain joko harvalukuisten vauraampien jäsenten

maksuvelvollisuuksia kiristämällä tai voittoisalla sodalla,

jossa ryöstetään varallisuutta EU:lle. 

EU:n pystyttämä EMU-järjestelmä, jossa on sama kehittymättömien

jäsenmaitten muodostama valuvika, aiheuttaa

sekin osaltaan lisämenoja vaurammille jäsenmaille ja koko järjestelmää pyritään viemään

sen pankkien velkojen yhteisvastuuseen, joka entisestään lisää

rahojen siirron suurentumista pois Suomesta.

Samalla EMU-jäsenyys on vienyt Suomen omalta keskuspankilta

sen itsenäisyyden ja mahdollisuuden lainoittaa

Suomen valtiota ja mahdollisuuden luoda uutta rahaa

lainoja antamalla. Suomikin joutuu ottamaan

lainansa sen sijaan yksityispankeilta, jotka eivät lainoja ilmaiseksi anna.

Kolmas suuri menokraateri, joka olennaisesti kaventaa

asukkaitten hyvinvoinnin rahoitusta Suomessa,

on Suomen jo vuosia jatkunut meneminen yhä

syvemmälle läntiseen sotilasliittoumaan, joka on 

johtanut Suomen sotakaluston uusimiseen lännestä,

jotta se olisi yhteensopivaa muitten läntisten armeijoiden

kalustoihin. Liitrtouman osana Suomelle on sälytetty

velvollisuuksia ostaa yhä kalliimpia ja

merkittävimpiä uusia asejärjestelmiä, kuten hävittäjiä ja sotalaivoja sitä silmällä pitäen,

että Suomella tulisi olla niitä niin paljon, että Baltiaa pystyttäisiin niillä Suomen lisäksi

puolustamaan. Kyse on ainakin 10 miljardin ostohankkeesta seuraavien vuosien aikana.

Luonnollisesti sekin, että Suomi on tehnyt ns. isäntämaasopimuksen Naton kanssa, joka

antaa Natolle oikeuden tulla harjoittelemaan osin Suomen kustannuksella maassamme,

nielee satoja miljoonia vuositasolla, kun harjoitukset toteutuvat. Miljoonia 

palaa myös niissä lukuisissa harjoituksissa, joita

suomalaiset sotavoimat tekevät yksittäisten

läntisen sotaliittouman jäsenmaitten kanssa Suomessa tai ulkomailla.

Leikkauspolitiikkaa ei tarvitse Suomessa jatkaa, jos puututaan tässä edellä mainittuihin

Suomen kannalta tarpeettomiin miljardimenoihin, eikä niiden rahoittamiseksi tarvitse ottaa

yksityispankeilta kalliita lainoja, kuten tähän saakka.