Lex Nokiasuonper_arjo52.jpg

 

Lakiehdotus kaventaa merkittävästi työntekijöiden yksityisyyden suojaa.

Liike- tai valtiosalaisuuksien vuotamista ehdotuksella ei

todellisuudessa juuri estetä. 

 ”Lex Nokian” suurin seuraus olisi epäluottamuksen ja pelon

ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen työmarkkinoilla. Palkansaajille

aiheutuu lex Nokiasta näet perusteltu epäily siitä, että isommat työnantajat

käytännössä sen varjolla voivat seurata kaikkea palkkalaistensa sähköposti-

ja nettiliikennettä, koska lain rajoitteiden rikkomisesta kiinni jäämisen riski

on olematon. Miten työntekijä pystyy näyttämään toteen, että työnantaja on

työntekijänsä sähköistä viestintää luvattomasti seurannut tai osoittamaan,

että seuraamisessa on rikottu lain säännöksiä? Työnantajan puolesta lakia

rikkonut valvoja tai ainakin tämän avustaja tulee vannomaan, että lakia on

kaikin tavoin noudatettu. Koska rangaistusseuraamuksena lain

rikkomistapauksissa on vain sakkoa, ei avunanto eikä yllytyskään ole

rangaistavia tekoja.  

Rikosoikeudellisena seuraamuksena sakko on aivan liian mitätön sanktio,

ja sakkorangaistustasosta myös seuraa liian nopea rikoksen

syytteeseenpanoajan vanhentuminen.

 

Tietosuojavaltuutettu ei työnantajalta saatujen vuotuisten ilmoitusten

perusteella pysty mitään tehokasta valvontaa suorittamaan, eikä sillä jo

resurssien puuttumisen vuoksi ole tällaiseen valtakunnalliseen valvontaan

muutoinkaan mahdollisuuksia.

Vaikeita näyttökysymyksiä täynnä oleva lex Nokia tarjoaa työnantajalle

erinomaisia   mahdollisuuksia valvoa luottamusmiehiä ja

ammattiyhdistystoimintaa ja helpottaa syrjintätoimenpiteiden tekoa ja

perusteettomia irtisanomisia. Miten työntekijä esimerkiksi voi todistella,

ettei hänen työkoneeltaan tapahtuneeksi sanottu   epäilyksenalainen

viestintä olekaan hänen lähettämäänsä tai suorittamaansa. 

Useimmiten ei mitenkään.  

Työnantajan antama tieto siitä, että alaisen sähköisen viestinnän seuranta

on aloitettu, leimaa alaisen epäluotettavaksi. Alaisella olisi tällöin erityinen

tarve saada nopeasti seurannan tuloksista tieto, joka vapauttaisi tämän

epäilyistä ja tieto siitä, mitä hänen

osaltaan on haettu. Tällaisia tietoja laki ei velvoita antamaan, epäillyn

leiman saa jättää vaikka pysyväksi ja leimaa voidaan käyttää hyväksi

vaikka myöhemmässä irtisanomistilanteessa.  

 

Kestämätön on muutoinkin lex Nokian lähtökohta, kun siinä koko henkilöstö 

oikeastaan oletetaan jonkinlaisiksi varkaiksi tai velvollisuuksiensa rikkojiksi,

joita voidaan siitä syystä massamuotoisesti sähköisesti seurata ja valvoa.

 Sähköisen viestinnän ominaispiirre on sen nopeus ja laajuus. Nämä saattavat

liittyä myös henkilöstön aktiiviseen yhteistoimintaan etujensa

valvomisessa ja ajamisessa. 

Tässä suhteessa lex Nokia edustaa vanhakantaista isännänvallan

pönkittämistä ja merkitsee asetta työantajille taistelussa palkansaajia ja

näiden sähköistä yhteistoimintaa vastaan.

  

Laista puuttuvat myös pelisäännöt, jotka kieltäisivät todistusaineistona

käyttämästä tietoja, jotka on hankittu tämän tietosuojalain vastaisesti,

vaikka tällaisen säännöstön luulisi olevan itsestään selvää.

  

Lex Nokia ei sovi tälle vuosisadalla eikä avoimeen yhteiskuntaan.