067.jpgMiten käy työehtosopimusjärjestelmän

 

                                                

VASTAVIRTA-festivaali   

                                                      

Varatuomari Arjo Suonperä:

Miten käy työehtosopimusjärjestelmän?  

 

 

 1.     Työehtosopimuksen merkitys  Työehtosopimus on paras oikeudellinen

instrumentti, jolla ammattiyhdistysliike voi itse vaikuttaa tulonjakoon ja

työelämään. Hitaampi, mutta tehokkaampi onnistuessaan on poliittinen

valtakoneisto. Työehtosopimusten yleinen hyväksyminen ja

joukkomittainen käyttäminen vuodesta toiseen on tuonut työehtosopimuksiin

olennaisen lisävaikutuksen: työehtosopimusten tekijöille kasaantuu poliittista

valtaa yhteiskunnassa.Tämä työehtosopimuksiin liittynyt politiikkavaikutus

on saanut Suomessa julkisen ilmenemismuotonsa tulopoliittisissa

sopimuksissa ja vielä niitäkin pidemmälle vietynä siinä, että pitkään

uudet hallitukset hallitusohjelmissaan sopivat siitä, millaisia

työmarkkinauudistuksia hallituskaudella aiottiin tehdä. Vasemmiston

poliittisen voiman heikentyminen näyttää lopettaneen niin tulopolitiikan

kuin hallitusohjelmien työmarkkinapolitiikkaosankin. Keskeisenä syynä

tähän kehitykseen on se, että työnantajilta on haihtunut työntekijöiden

joukkovoiman käytön pelko, kun kuuliaista ja halpaa työvoimaa on

saatavilla niin koti- kuin ulkomailtakin. Ulkomainen kilpailu ja

EU-jäsenyyden mukanaan tuoma rajojen avaaminen työvoiman,

tuotannon ja palveluiden liikkumiselle, on myös heikentänyt

työmarkkinasopimusten mahdollisuuksia. Nämä muutokset

ovat johtaneet siihen, että EK:n johto on kieltäytynyt tulopoliittisen

tai keskitetyn työmarkkinasopimuksen teosta ja julkisuudessa on

kuulutettu kuinka ainakin entisenlainen tulopolitiikka on nyt haudattu.

Luonnollisesti tähän on erityisesti vaikuttanut sitä ennen poliittinen

muutos hallituskoalitiossa.  Johtaako tämä kehitys jatkossa myös

siihen, että työehtosopimusten osalta historian pyörää käännetään

rajusti taaksepäin ja tullaan aikaan, ettei työantajapuolella haluta

työehtosopimuksiakaan tehdä tai jos niitä tehdään, niiden sitovuus

ja sisältö ovat heikkoja. Vai johtaako kehitys siihen, että

työehtosopimuksia pyritään tekemään sellaisten ammattiliittojen

tai keskusjärjestön kanssa, jotka ovat porvareitten johtamia eli

haikailevatko kokoomus ja kepu työmarkkinoille kalifiksi

kalifin paikalle. Ensimmäinen koitos tällä saralla näyteltiin

Tehyn lakossa, kun kuntasektorin keskitettyä neuvottelujärjestelmää

yritettiin murtaa niin, että yksittäiset liitot tai niiden muodostamat

porvarijohtoiset liitot saisivat oikeuden tehdä kunta-alalla

virkaehtosopimuksia omissa nimissään ohi nykyisen demarijohtoisen

neuvottelupoolin. Lakon seurauksena tämä ylikeskitetty

virkapuolen neuvottelujärjestelmä on nyt tulevaisuudessa

murenemassa ja avautumassa ves-shoppailulle eli ay-liittojen

keskinäiselle kilpailulle.  

 

2.     Työehtosopimusten rapautuminen. Työehtosopimusten rapautuminen

on jo pidemmän kehityksen tulosta. Ainakin seuraavia tekijöitä voidaan

tästä syyttää:  

 

1.     Järjestäytyminen sekä työnantaja- että työntekijäpuolella on

heikentynyt. Sitä ovat olennaisesti pahentamassa ulkomailta

Suomeen tulevat järjestäytymättömät työnantajat ja työntekijät

EU-jäsenyyden  seurauksena;    

 

2 .     Avoin työehtosopimusten vastaisuus yritysmaailmassa ja porvarillisessa mediassa on  noussut;  

 

3.     Vahva lehdistöjulkinen poliittinen vaatimuspropaganda saada

poiketa työehtosopimusmääräyksistä entistä enemmän

työpaikkakohtaisilla tai peräti työntekijän kanssa suoraan

tehtävillä sopimuksilla;  

 

4.     Työehtosopimusten määräykset, joissa oikeutetaan poikkeamaan

paikallisella sopimuksella tes:n määräyksistä, lisääntyneet kautta

työmarkkinakentän; Tekstimääräysten lisäksi tämä laajentunut myös palkkoihin, esimerkiksi:-         v.2005 paperin tes:  tes:n

yleiskorotuksen lisäksi osa palkankorotuksesta sovitaan

paikallisesti työnantajan ja luottamusmiehen toimesta, tes

määrittelee vain jaettavan kokonaispotin tältä osin;-         v. 2007

teknologiateollisuuden (metalli) tes: tes:n yleiskorotuksen

( 2007: 30 senttiä/tunti tai vähintään 3,4 %) lisäksi palkkoja

korotetaan paikallisesti työnantajan ja luottamusmiesten

kanssa sopien 1 %:lla vuoden 2006 neljännen neljänneksen

keskimääräisestä keskituntiansiosta kerrottuna  yrityksen

työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden lukumäärällä,

jos paikallisesti siitä voidaan sopia liittojen yhteiseen ohjeistukseen

perustuen ja 0,7 %, jos tällaiseen sopimukseen ei paikallisesti päästä.-        

 kemian teollisuuden tes 2007: v. 2007 tes:n 3,4 %:n yleiskorotuksen

lisäksi palkkoja korotetaan yrityskohtaisella 0,4 %:n järjestelyvaralla,

jos siitä ei paikallisesti päästä sopimukseen jaetaan puolet siitä

prosentuaalisena yleiskorotuksena ja puolesta päättää työnantaja

”työntekijöiden pätevyyden ja työsuoritusten perusteella”;-        

rahoitusalan tes 2007 (Suora): palkankorotukset jakaantuvat

tes.n 3,6 %:n yleiskorotukseen ja 1 %:n konsernikohtaiseen

erään, jos jälkimmäisen jakamisesta ei päästä sopimukseen,

se jaetaan puolet prosentuaalisena yleiskorotuksena ja puolet

työnantajan päättämiin tarkoituksiin tes:ssä yleispiirteisesti

määriteltyjen tavoitteiden toteuttamiseksi. 4 vuotisen tes:n

seuraavina vuosina palkankorotukset jakaantuvat tes:n

määrittelemään (joka vuonna 2008)  3,3 % yleiskorotukseen

ja 1,55 %:n palkkakeskusteluerään, jonka työnantaja ja

työntekijä sopivat vuosittain järjestettävässä palkkakeskustelussa.

Tässä siis on etäännytty tes:sta peräti yksilötasolle, olkoonkin,

että palkkakeskustelun osalta on asetettu tes:ssä tiettyjä

menettelytapasääntöjä ja tavoitteita ja jopa

muutoksenhakujärjestelmä palkkakeskustelun osalta.  

 

5.     Pitkään jatkunut huonoiksi koettujen työehtosopimusten teko on

monella alalla nakertanut työehtosopimusten uskottavuutta, käytännön

palkkataso on usein ylittänyt tes:n tason. Palkansaajille on luotu

mielikuva siitä, kuinka tupoja on tehty paremminkin siitä syystä,

että niillä on ostettu ministeripaikkoja maan hallitukseen;  

 

6.     Tulopoliittinen tai muu keskitetty sopimuspolitiikka on kahlitessaan

liittokohtaista työehtosopimuspolitiikkaa heikentänyt työehtosopimusten

merkitystä ja tehnyt työehtosopimuksista muodollisuuden, joskin

välttämättömän. Toisaalta hyvätasoinen tupo olisi omiaan tukemaan

työehtosopimuksia;  

 

7.     Työehtosopimusten määräysten rikkominen tai niiden noudattamisen

laiminlyönnit ja se, ettei työehtosopimusten valvonta ole ollut varsinkaan

työntekijäpuolen taholta tehokasta, ovat yhdessä heikentäneet

työehtosopimusten merkitystä;  

 

8.     Työehtosopimusten ns. jälkivaikutuksen rapautuminen,

ks. KKO 2007:65 (Westerholm ym/Suomen Posti Oyj:vuosilomaetuuksien

säilyminen liikkeenluovutustilanteessa työsuhteen ehtoina).

Jos työehtosopimuksilla ei ole niiden päättymisen jälkeen jälkivaikutusta

ts. tes:n määräykset eivät säily voimassa, se heikentää tes:n merkitystä

entiseen verrattuna;  

 

9.     Työoikeusjärjestelmässä ennen tunnustetusta ns. perussuhdeteoriasta

luopumiseen tähtäävät pyrkimykset teoreetikkojen ja työnantajien

taholla;  

 

10.                   Halvemman tes:n etsimispolitiikan salliminen (tesshoppailu):

= työantaja voi erota entisestä alan työnantajaliitosta ja hakeutua

sellaisen työnantajaliiton jäseneksi, jolla on halvempi tes ja entisen

tes:n voimassaoloajan umpeuduttua työnantaja voi alkaa noudattaa

tätä uutta halvempaa tes:ta, tätä kehitystä tukee ks. KKO 2007:65.  

 

11.                    Työehtosopimuksiin perustuvan suomalaisen

minimipalkkajärjestelmän romahdus ja sen isoja aukkoja jättänyt

korjausyritys vuoden 2001 työsopimuslain kokonaisuudistuksessa:

työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan työantaja, joka on

työehtosopimuslain nojalla velvollinen noudattamaan työehtosopimusta,

jonka toisena osapuolena on valtakunnallinen työntekijäyhdistys, saa

noudattaa tällaista työehtosopimusta, vaikka se ei olisikaan ns. yleissitova

eli yleissitovuusjärjestelmästä voidaan poiketa edellä mainitunkaltaisella

halvemman työehtosopimuksen etsimisellä;  

 

12.                   Suomen EU-jäsenyyden myötä tullut Suomen velvollisuus

sallia työvoiman ja palvelujen ja tavaroiden vapaa liikkuvuus

Suomeen EU-maiden kautta nakertaa pahasti työehtosopimusten

merkitystä, koska esim. EU:n palveludirektiivi tai mikään muukaan

EU-säännös ei sinänsä velvoita ulkomailta käsin työtä teettäviä

yrityksiä noudattamaan täällä tehtävässä tai ulkomailla suomalaisilla

teetettävässä työssä suomalaista työehtosopimusta, vaan kuten

suomalaisetkin yrittäjät, ne voivat vedota työvoiman ja palveluiden

vapaaseen liikkuvuuteen ja Rooman sopimukseen sekä edellä

mainittuun työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momenttiin ja

ilmoittaa noudattavansa oman maansa ”työehtosopimusta”,

vaikka se olisi paljon huonompi kuin alan suomalainen tes;    

 

13.                   Työehtosopimuksen kansainvälisen sitovuuden heikkoudet

ja tes-järjestelmän puuttuminen tai heikkous muissa maissa,

amerikkalaisen mallin eli yrityskohtaisten työmarkkinasopimusten

ihannointi.  

 

14.                    EY-tuomioistuimen 3 oikeustapausta,(2 joulukuussa 2007 ja

1 maaliskuussa 2008), jotka eivät antaneet kansallisille

työehtosopimukselle etusijaa ja sitovuutta  EU:n Rooman

sopimuksen työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevaa

periaatetta vastaan, vaan jättivät tällaiset kollisiotapaukset

tapaus kerrallaan ratkaistaviksi, kuitenkin asettaen päälinjaksi

työvoiman vapaan kilpailun periaatteen ensisijaisuuden kansallisiin

työehtosopimuksiin nähden, joille jäi vain jonkinlainen sääliittävien

tai kiskonnanluoteisten palkkausehtojen kohtuullistamisen rooli,

joka olisi yksittäistapauksittain aina ratkaistuna vaikea, kallis ja

hidas tapa  toteuttaa työehtosopimusten sisältöä.  

 

15.                    Eräiden työntekijäryhmien vapaan työehtosopimustoiminnan

ja sen edellytyksenä olevan työtaisteluvapauden rajoittaminen, kuten

virkamiesten ja terveydenhoitohenkilökunnan tms. Jos työnantajan ei

tarvitse pelätä työtaistelutoimia vastapuolelta, ei ole tarvetta suostua

työntekijöiden esityksiinkään työehtosopimusneuvotteluissa.  

 

16.                    Työehtosopimuksista palkansaajapuolella päättävien tahojen  

liian kapea poliittinen edustavuus vie pohjan pois uskottavalta

tes-politiikalta, varsinkin jos tes-politiikan saavutukset jäävät

heikoiksi. SDP:llä on useimpien työmarkkinajärjestöjen

päätöksentekoelimissä ja henkilöstössä suhteeton yliedustus

verrattuna jäsenistön poliittiseen jakautumaan, joka johtaa

siihen, ettei jäsenistö sitoudu sellaiseen ay-toimintaan ja ole

valmis tositoimiin, vaan ainoastaan ottaa etuja vastaan.   

 

 

3.     Tulopolitiikka on kuollut – kenen palkka nousee. SAK tarjoaa

uutta tulopolitiikkaa eri nimellä, jotta sille jäisi edes

pieni siivu työmarkkinasopimuksista päätettäessä. Oikeiston poliittisen

uhon ja menestysten oloissa SAK:n tarjouksen mahdollisuudet eivät

näytä hyviltä.  Porvarihallitus ilakoi nyt tulopolitiikan haudalla.  

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sen johtavat puolueet

kokoomus ja kepu haikailisi uudenlaisen tulopolitiikan tai ainakin

poliittisesti entiseen verraten toisella tapaa tuetun ja johdetun

tes-politiikan perään. Hallituspuolueilla on kiinnostusta astua

demareiden saappaisiin ei vain maan hallituksessa, vaan myös

työmarkkinoilla. Tämä tarkoittanee kuitenkin vain sitä, että

porvarihallitus ja sen puolueet yrittävät nyt aikaansaada kehitystä,

jolla ne ammattiliitot, jotka ovat porvarijohtoisia, voisivat päästä

virkaehtopuolella eroon niiden toimintavapautta kahlitsevasta

entisestä keskitetystä neuvottelujärjestelmästä ja että ylipäätään

työmarkkinakenttä saataisiin jaettua entistä pienempiin toimijoihin,

jotka aiempaa enemmän kilpailisivat keskenään halvemmilla

työehtosopimuksilla, joista työnantajat saisivat valita. Sen sijaan

ay-liikkeen voimistamiseen, oli sen johto minkä väristä tahansa,

ei porvarihallitus ole halukas menemään. Kokoomusjohtoinen

Tehy viime kierroksella haastoi lakollaan perinteistä demarivetoista

ay-liikettä kilpailuun palkansaajien sieluista: kuka pystyy parempaan t

yöehtopolitiikkaan ja perinteiseen edunvalvontaan tulevilla kierroksilla.

Tehyn toiminta sai aikaan olennaisesti paremmat

nimellispalkankorotukset niin Tehylle kuin monelle muullekin liitolle,

kuin kierroksen avanneet demarivetoiset liitot olivat saavuttaneet

pelkällä puhumisella ja sopeutumisella.  

 

 

4.     Tes-järjestelmän uudistumisen tarve. Työehtosopimus on aivan

liian hyvä väline hylättäväksi. Sen puolustaminen ei onnistu siten, että

työnantajia houkutellaan niiden tekoon madaltamalla työehdot

palkansaajien kannalta merkityksettömiksi tai että työehtosopimuksilla

ryhdytään huonontamaan jo saavutettuja etuja tai että sovitaan vain

jotain epämääräistä, jotta työrauhavelvoite saadaan aikaan. Tosin

työehtosopimuslain mukainen rajoitettu työrauhavastuu hyvityssakkojen

muodossa on työtaisteluja käytäessä taloudellisesti

palkansaajajärjestöilleteoriassa sopimuksettoman tilan aikaista periaatteessa täyttä vahingonkorvausvelvollisuutta edullisempi. Palkansaajille etuja tuovia työehtosopimuksia työantajapuoli ei ole

valmis tekemään pelkillä järkipuheilla, työnantajien pelko osaavan

työvoiman häiriöttömästä saannista ja käytöstä on viime kädessä se syy,

joka pelastaa työehtosopimustoiminnan jatkuvuuden. Sama peruste saa

myös poliitikkojen mielen suopeaksi työehtosopimuksille. Työtaistelut ja

levottomuus työmarkkinoilla pelottaa poliitikkoja myös sen vuoksi, että

niissä saatu kokemus saattaa rohkaista palkansaajia myös aktiivisiin

poliittisempiinkin yhteistoimiin yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Tes-järjestelmän uudistaminen palkansaajien etujen pohjalta on l

aiminlyöty koko järjestelmän ajan. Ainoa uudistus on ollut

työsopimuslain alan yleissitovien työehtosopimusten pohjalle rakentunut

vähimmäispalkkajärjestelmä. Se on voimakkaasti lisännyt

työehtosopimusten painoarvoa ja yleistä hyväksyttävyyttä.

Samasta syystä voisi uskoa, että myöskin itsenäisen kanneoikeuden

antaminen myös työtuomioistuimessa työntekijöille itselleen

nykyisen järjestöjen yksinoikeuden sijaan, olisi omiaan lisäämään 

työehtosopimusten suosiota ja poistamaan ne kiusalliset tilanteet,

joissa ammattiliitto haluaa kieltäytyä jäsenen työriidan ajamisesta

työtuomioistuimessa.   Työehtosopimustoiminnan jatko vaatii

luonnollisesti osaavia ja aiempaa rohkeampia ammattiyhdistysjohtajia,

muutoin ei tulonjako hyvälläkään instrumentilla kohene. Sen lisäksi

tarvitaan myös monia muita uudistuksia, kuten seuraavia:     

 

1.     Työsopimuslain vähimmäispalkkajärjestelmän aukot paikattava eli

työsopimuslain 2 luvun 7 § 3 momentti kumottava ja näin kavennettava

tes-shoppailun pohjaa;

2.     EU_jäsenyyden myötä tulleisiin työvoiman vapaan liikkuvuuden  ja vastaaviin muihin EU:n vapaan kilpailun periaatteisiin saatavaselkeät

rajoitukset siten, että työehtosopimusten sitovuus toimii niitäkin vastaan;

3.     Ay-liikkeen on opeteltava uudestaan työtaistelujen käyttö. Niitä koskevia

rajoituksia on lievennettävä. Jos työrauha on jo

muutenkin olemassa työmarkkinoilla, miksi työnantajat siitä enää

maksaisivat ay-järjestöille.

4.     Työehtosopimusten säännöstyskompetenssia

( eli mistä asioista  voidaan sitovasti sopia) on  laajennettava ja

työehtosopimuksilla

sovittava kunnollisista reaali- palkankorotuksista ja lisäksi asioista,

jotka koetaan palkansaajien taholla merkittäviksi ay-liikkeen

saavutuksina.

5.     Poliittinen syrjintä ay-liikkeessä lopetettava, ay-liike ei saa olla yhden

tai kahden puolueen käsikassara.

6.     Ay-liittojen yhteistyötä ja keskinäistä solidaarisuutta edistettävä tes- ja ves-shoppailun estämiseksi.

7.     Saavutettujen etujen säilyminen työsuhteen ehtoina on tunnustettava

ja vahvistettava, myös työnantajan liikkeenluovutustilanteissa;

8.     Sitovien työehtosopimusten perusteella maksettujen palkkojen ja

etujen verokohtelua on helpotettava ilman tes-vaikutusta maksettuihin

palkkoihin verrattuna;

9.  Palkansaajien ideologista tasoa ja halua aktiiviseen osallistumiseen

etujensa ajamisessa on jatkuvalla koulutuksella

ja mainonnalla ylläpidettävä ja lisättävä.