img_00822.jpgTehyn työtaistelu, pakkolaki ja ay-oikeudet

 

Kriittinen ay-verkosto: Hoitoalan työtaistelu ja pakkolaki  - ay-oikeudet

                                                                                       Helsinki 17.11.2007

Varatuomari Arjo Suonperä:

Potilasturvallisuuslain keskeisenä tarkoituksena murtaa Tehy:n työtaistelua!

Pakkotyö palautetaan Suomen työmarkkinoille!

 

Laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana (80/2007, HE 153/2007).

 

Suomi on ratifioinut ILO:n yleissopimuksen nro 149 ( sairaanhoitohenkilöstön työ sekä työ- ja elinolot (1977)), jonka 2 artiklan mukaan jäsenvaltion on ryhdyttävä välttämättömiin toimenpiteisiin järjestääkseen sairaanhoitohenkilöstölle ….palvelussuhteen ehdot ja työolot, mahdollisuus uralla etenemiseen ja palkka mukaan lukien, jotka saavat alalle hakeutumaan ja alalla pysymään henkilöstöä.

 

Suomi ei ole täyttänyt vuosiin tätä velvoitettaan esimerkiksi työolojen, työn rasittavuuden lieventämisen ja palkkauksen osalta. Nyt pakkotyön teettäminen entisestään on omiaan karkottamaan alalta henkilöstöä ja heikentämään alalle hakeutumista.

 

Valtiolla olisi rahaa suostua Tehy:n työtaistelullaan ajamiin

palkkatavoitteisiin ja antaa tarvittava rahoitus sitä varten kuntasektorille,

mutta hallituspuolueet (kokoomus, kepu,vihreät ja rkp, jotka kaikki ovat

vailla merkittäviä asemia suomalaisessa ay-liikkeessä ja näkevät

sen vastustajanaan), haluavat olla solidaarisia liittokierroksen muille

työnantajille ja  yleiselle palkkalinjalle, vaikka tuo linja jo on revennyt

kesän jälkeen ylöspäin.

 

Terveydenhuolto ei normaalioloissakaan ole Suomessa kyennyt takaamaan

potilasturvallisuutta, koska siihen ei ole kohdistettu riittäviä resursseja ja

toisaalta sairaanhoidon ongelmana on aina muutoinkin tulosten epävarmuus.

Sen vuoksi pakkolain tarkoituksen toteutuminen varmistaa, ettei Tehy:n

työtaistelu uhkaa välittömästi vaarantaa potilaiden henkeä tai aiheuttaa

näille pysyvää vakavaa vammautumista,  on vaikeasti arvioitavissa:

milloin tuo uhka johtuu jostain muusta kuin Tehy:n työtaistelusta.

       

Sairaanhoitohenkilöstön oikeus vaihtaa työpaikkaa ja osallistua

ammattiliittonsa työtaisteluun on heidän perusoikeuksiaan.

Perusoikeuksien rajoittaminen lailla on mahdollista vain

suhteellisuusperiaatetta kunnioittaen. Jos perusoikeuden rajoittamisen

asemesta sama tavoite voidaan saavuttaa muulla tavoin ilman

perusoikeusrajoitusta, on käytettävä näitä muita keinoja rajoittamisen

asemesta. Nyt hallitus eikä eduskunnan hallituspuoleet eivät sitä ole halunnut

tehdä ja kunnioittaa perustuslakimme yhtä perusoikeuksien olennaista

periaatetta.

 

EU:n jäsenyyden myötä Suomi on hyväksynyt Rooman sopimuksesta

peräisin olevan työvoiman vapaan liikkumisen periaatteen EU:n sisällä.

Pakkolaki rajoittaa sitäkin ja on näin ollen Suomen EU-jäsenvelvoitteiden

vastainen. Samoin pakkolaki on ristiriidassa EU:n perusoikeuskirjan

tunnustaman työtaisteluoikeuden kanssa.

 

Pakkolaki on useiden Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten

vastainen,kuten ILO yleissopimukset 87 (ammatillinen

järjestäytymisvapaus ja ammatillisen järjestäytymisvapauden suojelu : 

ks 3 ja 8 artiklat) ja 98 ( järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen

neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltaminen: ks.1 artikla: suojelua on

varsinkin annettava, milloin kysymys on toimenpiteistä, joiden

tarkoituksena on:

b) …..tuottaa työntekijälle muulla tavoin vahinkoa sen johdosta,

että hän kuuluu ammatilliseen järjestöön tai osallistuu järjestön toimintaan…). 

Suomi on ratifioinut jo vuonna 1935 ILO:n yleissopimuksen

(ns. pakkotyösopimus)  nro 29 (Pakollinen työ. 1930), jonka 1 artiklassa

Suomi on sitoutunut mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa lakkauttamaan

pakollisen työn käytön kaikissa muodoissa.  Myös Euroopan

ihmisoikeussopimuksen 4 artikla sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia

oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 8 artikla kieltävät

pakkotyön. Vielä alkamaton yksittäinen työtaistelu ei uhkaa yhteiskunnan

olemassaoloa tai hyvinvointia, varsinkin kun yksityinen

terveydenhuoltojärjestelmä on toiminnassa, eivätkä kaikki julkisen

puolenkaan sairaanhoitajat ole menossa työtaisteluun.

 

Nyt Suomi näistä kansainvälisistä velvoitteistaan  huolimatta ottaa

pakkotyön uudelleen käyttöön, eikä siinä pitäydytä tuon pakkotyötä

koskevan yleissopimuksen (nro 29 )10 artiklankaan vaatimuksissa!

 

Pakkotyölailla hallitus pyrkii murtamaan Tehy:n työtaistelua, koska:

 

1.     työvelvoite kohdistetaan Tehy:n aktiivisimpiin  työtaistelussa oleviin

jäseniin erityisosaajien valikoituessa työhön määrättäviksi;

 

2.     työvelvoite kohdistetaan määrällisesti huomattavan suureen osaan    

     työtaistelussa

         olevista, varsinkin alueellisesti merkittävimmissä kohteissa,

         kuten HUS:ssa velvoite kohdistetaan noin 30 %:iin;

3.     rangaistuksenluontoiset seuraamukset uhkasakon nimellä kohdistetaan

työtaistelussa mukana oleviin yksilöihin, eikä työtaistelua käyvään

kollektiiviin, jolloin pyritään luomaan jännitettä työtaistelussa olevan

ammattiliiton jäsenen ja ammattiliiton välille ja viime kädessä saamaan

jäsen eroamaan paitsi ammattiliiton toiminnasta, myös jäsenyydestä.

Tätä tehostetaan vielä puheilla jäsenen henkilökohtaisesta

rikosoikeudellisesta rangaistus- ja vahingonkorvausvastuusta, jos

potilaita kuolee tai vakavasti pysyvästi vammautuu. Mikä voisi olla

tehokkaampaa työtaistelun murtamista, kuin tällainen yksilötahon

pelottelu,paitsi suoranainen väkivalta tai ulkopuolisten

rikkureiden hankkiminen;

 

4.     pakkotyölaki poistaessaan normaalin työaikasuojelun ja muuta 

työlainsäädännön suojelua pakkotyöhön määrätyltä, jättämällä

määrittelemättä koska korvaus pakkotyöstä on suoritettava,

määrittelemällä sen suuruus tulkinnanvaraisesti ja jättämällä

säätelemättä pakkotyöajalla ansaittavat  etuudet vuosilomien tms.

osalta niin, että niillä olisi  työhön määrättävän kannalta todellista

merkitystä, avaa työnantajalle laajat mahdollisuudet käyttää

työnantajavaltaa vastatyötaistelutoimenpiteinä työtaistelussa olevia

vastaan, esimerkiksi korvauksen maksua viivytetään, työtä teetetään

ylipitkiä ja terveyttä vaarantavia määriä tai yötyönä mobbauksen

kohteeksi valituilla tms.

 

5.     pakkotyötä teettämällä viivytetään ja hidastetaan Tehy:n

     oman työtaistelun vaikutusta ja tehoa ja näin pyritään murtamaan

     Tehy:n työtaistelua;

 

6.     historialliset kokemukset osoittavat valtiovallan ylläpitämällä

     pakkotyöllä

olleen aiemminkin vastarintaa hillitsevää vaikutusta, kuten

 Suomessakin vanha pitkään voimassaollut palkollissääntö osoitti,

( sillä maatalon isännille taattiin puoli-ilmaista työvoimaa

maataloustöihin, kun tilattomalla väellä tuli olla työpaikka,

ettei katsottu irtolaiseksi ja kohdeltu sen mukaisena);

 

7.     pakkotyölaki on voimassa yli 4 kuukautta, joten sen tarkoituksenakaan

     ei ole suuremmin ottaa huomioon, että työtaistelun pitkittyessä

     valtiovallan tulisi muilla keinoin huolehtia potilasturvallisuudesta;

 

8.     kun pakkotyölaki on rakennettu uhan ja potilasturvallisuuden

     vaarantamisen torjumiseksi, se samalla mahdollistaa huomattavan

     ylimitoituksen pakkotyön käytössä, koska konkreettiset

     potilasturvallisuuden vaarantumiset eivät ole tasaisesti ja

     suurilukuisesti jatkuvia, vaan suurelta osin pakkotyöläiset ovat

     työnantajan käytettävissä muutoin ja poissa työtaistelusta.

     Kun lain voimassaolon 4 kuukauden ajan osalta ei työtaistelussa

     mukana olevien pakkotyövelvoitteen toistuvuuskertoja ole mitenkään

     rajoitettu, ts. jotkut voidaan määrätä 4 kuukaudeksi pakkotyöhön,

     se mahdollistaa lain käytön vastatyötaistelutoimenpiteenä;

 

     

Pakkotyölailla tulee olemaan jatkoa ajatellen huomattava merkitys

työnantajien jo pitkään vaatiman yleisen pakkosovintojärjestelmän

kehittämisessä. Siksi onkin aivan käsittämätöntä edunvalvonnan

laiminlyöntiä muun ay-liikkeen passiivisuus lain säätämisen yhteydessä,

vaikka ilmiselvästi tämänkaltaista lakia pyritään jatkossa laajentamaan

yhä uusille ammattialoille ja perustelemaan laajennusta sillä istuvan

ministerin käyttämällä perustelulla ”höpö höpö, ettehän aiemminkaan

vastustaneet tällaisen lain säätämistä rajavartijoitten osalta”.

 

Pakkotyölain aikaansaaminen on vastannut työnantajien pitkäaikaisia

toiveita ja sillä on tämä sanottu merkitys tulevaisuuden kannalta, vaikka

lakia ei nyt vielä jouduttaisi konkreettisesti käyttämäänkään. Se jatkaa

kepun pitkää taistelua ammattiyhdistysliikettä vastaan,

joka aikanaan ilmeni työreformin nimellä kulkeneena työlainsäädännön

riisumispyrkimyksenä ja joka on jatkunut EU:n työoikeuden vihreän kirjan

vastaavien pyrkimysten hyväksymisenä Suomen EU-politiikassa.

 

Oma lukunsa pakkotyölaissa on Suomen perustuslain soveltaminen.

Muutaman professorin tarjoaman viikunanlehden suojassa voidaan

työtaisteluoikeus, henkilökohtainen vapaus, työsuojelu ja muu

työlainsäädäntö, oikeus työpaikan vaihtoon, työvoiman liikkuminen

EU:n sisällä yms. työntekijöiden oikeudet heittää romukoppaan ja kiertää

historian pyörää taaksepäin aikaan, jolloin ay-liikettä ei vielä ollut.