Espoo 27.2.2007.029.jpg

Tapaturmavakuutus vuotaa pahasti

 

Tapaturmavakuutuksen tarkoituksena on vastata työnantajan puolesta työssä tai työhön liittyvissä

olosuhteissa sattuneista tapaturmista ja työperäisistä sairauksista aiheutuneista ansioiden

menetyksistä ja korvata suoranaisia sairaskuluja ja sairauden tai tapaturman aiheuttamia

pysyviä terveyshaittoja. Vakuutuksen tarkoituksena on samalla vapauttaa työantajia

joutumasta korvausvastuuseen työntekijöittensä tapaturmista tai ammattitaudeista

ja toisaalta poistaa työantajan maksukyvyttömyydestä aiheutuvia riskejä.

 

Todellisuus on kuitenkin toinen. Pakollisella vakuutuksella harjoitetaan ensi kädessä voittoa

tuottavaa toimintaa. Lain ja erityisesti sen soveltamisen asenteellinen lähtökohta on,

että sairastuneen tai vammautuneen tulee todistaa syy-yhteys tapaturman ja terveyshaitan ja

ansionmenetyksen välillä tai osoittaa sairauden työperäisyys.

Tosin monen sairauden osalta on vakiintunut käytäntö, että ne katsotaan työperäisiksi tai laki jo

suoraan näin määrää, mutta suuri joukko nimenmaan sellaisia sairauksia tai rasituksesta tms.

johtuvia terveyshaittoja, joita esiintyy  työelämässä olevilla runsaasti, on jäänyt tämän

todistustaakkasäännön ulkopuolelle. Toinen suuri ryhmä tosiasiassa tapaturmavakuutuksen

ulkopuolelle jääviä ovat uudet sairaudet tai sinänsä tunnetut sairaudet, joiden epäillään aiheutuneen

muista työssä käytetyistä aineista tai olosuhteista, kuin sellaisista, joiden on tunnustettu

aiheuttavan työperäisiä sairauksia.

Työntekijöillä ei useinkaan ole todellisia mahdollisuuksia todistaa sairautensa työperäisyyttä tai

sen todistelu tulee niin kalliiksi jo muutoinkin kalliin asianajon puitteissa, että tapaturmakorvauksen

saaminen estyy jo taloudellisista syistä.

Ongelmaa ei ole korjannut tapaturmavakuutuslain säännös siitä, että sairauden tai tapaturman

työperäisyyttä epäiltäessä tapaturmavakuutuksen tulisi korvata siihen liittyvät tutkimuskulut,

vaikka työperäisyyttä ei tutkimuksissa kyettäisi vahvistamaankaan. Vakuutuslaitokset vain

yksinkertaisesti käytännössä usein kieltäytyvät tällaisiin tutkimuksiin maksusitoumustaan antamasta.

Jotta palkansaaja todella olisi vakuutettu työssä johtuvien tapaturmien ja siinä saatujen sairauksien

varalta, tapaturmavakuutuksen syy-yhtteysajattelu tulisi perusteellisesti uudistaa niin, että sairaudet

ja vammat, jotka lääketieteellisen tietämyksen mukaan ovat voineet syntyä työperäisesti, korvattaisiin

tapaturmavakuutuksesta, ellei vakuutuslaitos voisi osoittaa, että ne olisivatkin ei-työperäisiä.

Todistustaakka työperäisyydestä käännettäisiin siis toisinpäin kuin nykyisin. Vakuutuslaitoksilla on

paremmat taloudelliset mahdollisuudet  ja suurempi tietämys tämän todistelun toteuttamiseen silloin

kun siihen on todellista tarvetta. Nykyisellä syy-yhteysajattelulla tapaturmavakuutus on monessa

tapauksessa vain kuvitteellista suojaa, joka ei tosipaikan tullen suojaa palkansaajalle anna.