img_0092.jpgimg_0300.jpgMoninkertaiset perintäkulut kiellettävä lailla.

 

 

 

 

 

 

 


Suomalaisten velkaantuneisuus kasvaa vauhdilla, varsinkin nuoret joutuvat helposti kännykkälaskutuksen

ja heräteostoksien vuoksi kestämättömään velkahelvettiin, jossa he eivät kykene ajoissa

maksamaan laskujaan.

Köyhät ja ylivelkaantuneet ihmiset, jotka yrittävät kuitenkin hoitaa velkojaan tai joilla on säännöllisiä tuloja,

esimerkiksi pieni eläkkeensä, ovat kiitollista riistaa perintäyhtiöille ja eräille muille isoille firmoile,

kuten kännykkäoperaattoreille tms. Nämä lisäävät maksun viipymisen vuoksi lähettämiensä

karhumakirjeitten varjolla yksipuolisesti laskuun perintämaksuja, esimerkiksi 45 euroa kerralta.

Perintärulettia saatetaan pitkittää lähes vuoden. Sinä aikana  kymmenestä perintäkirjeestä ehtii

muodostua jo 450 euron lisälasku, ja joka erälle juoksee vielä vähintään 10 %:n vuotuinen korko.

Näin pienistä maksamatta jääneistä laskuista perinnän varjolla päästään lypsämään tuottoisaa

korkoa kasvavaa lisätuloa varsinaisen oman liiketoiminnan lisäksi.

Jos ja kun ylivelkainen velallinen ei kykene näin jatkuvasti kasvavaa velkaansa maksamaan viedään

velan perintä lopulta oikeuteen, jossa, kiitos ministeriön rajoittavien ohjeitten, ei enää saada laskua

kasvatettua kuin 150 euron perintäkuluilla ja 72 euron viranomaiskuluilla. Paitsi jos velallinen haluaa

vastustaa oikeuteen mennyttä velkomusta joiltain osin. Silloin velallinen tuomitaan maksamaan todelliset

velkojan asianajokulut, ellei velallinen olennaisilta osiltaan voita juttuaan.

Vaikka siis velallinen havaitsisi, että oikeuteen saakka menneessä perinnässä on selvästi osa

perusteetonta laskutusta pääoman tai sille vaaditun koron osalta ja vaikka velallinen voittaisi jutun

niiltä osin, mutta voitto olisi koko velottuun kanteeseen nähden olennaista pienempi, seurauksena on

ennen oikeudenkäyntiä syntyneitten "perintäkulujen" lisäksi mittava satojen eurojen

oikeudenkäyntikululasku korkoineen. Tämä tehokkaasti estää velkaantuneilta mahdollisuuden oikeuden

saamiseen, koska selvien virheellisyyksienkään oikaisuun ei kannata ryhtyä, kun seurauksena on 150

euron ministeriön taksoittaman oikeudenkäyntikulun kasvaminen nelin- jopa seitsenkertaiseksi.

Oikeuden saatavuuden puuttuminen yhä suuremmalta osalta kansalaisia vähävaraisuuden vuoksi tai

monessa tapauksessa keskiluokkaankin kuuluvilta  on hälyttävä ongelma, joka uhkaa

oikeusvaltion uskottavuutta.

 

Perintätoimistojen voitot ovat kuluneina vuosina kasvaneet kiihtyvällä vauhdilla. Köyhyyden hyödyntämisestä

on tehty yksityisellä perintätoimella tuottava uusi bisneslaji. Samalla kun se tuottaa voittoja bisneksen

harjoittajille, se polkee köyhiä ja köyhtymässä olevia velallisia yhä

syvemmälle kurjuuteen, lisäten samalla veronmaksajien taakkaa lisääntyvien toimeentulotukien muodossa.

Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, ettei köyhillä vellallisilla tai keskituloisillakaan ole todellisia  toimivia

oikeussuojakeinojakaan perintätoimistojen perintätoimia vastaa.

Valtiovallan olisi jo toimeentulotukikulujen lisääntymisenkin vuoksi aihetta puuttua rajoittavasti yksityiseen

perintätoimintaan ja kuntien lopettaa laskujensa perinnän siirrot yksityisiin perintäfirmoihin.

 

Oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluvastuusäännökset ja niiden mekaaninen soveltaminen

ovat johtaneet siihen, ettei tavallisella ihmisellä ole mahdollisuuksia hakea tuomioistuimilta oikeutta,

ellei hänellä ole jotain tahoa, joka maksaa paitsi hänen omat oikeudenkäyntikulunsa, myös hänelle

jutun hävinneenä osapuolena maksettavaksi tuomitut vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Tämä kulusäännöstö on jo lyhyessä ajassa siivonnut yleisistä tuomioistuimista siviilijutut lähes

täysin niin, että oikeuksien käsiteltävänä on lähes yksinomaan rikosjuttuja. Lipposen hallituksen

aikaansaannoksina kansalaisilta on kulusäännöksillä viety mahdollisuudet hakea tuomioistuimista

siviilijutuissa itselleen oikeutta.

Ylivelkaantuneitten ja köyhien ihmisten suojelu moninkertaisia perintä- ja oikeudenkäyntikuluja

vastaan vaatii lainsäätäjältä pikaisia toimia, joilla selkeästi kielletään moninkertaisten

perintämaksujen ja oikeudenkäyntikulujen periminen.